Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin
Että vastatuulessakin lentää jaksaisi
Kovat oli ajat hällä takana,
Mut' kuka uskois et' on olemassa surullisia keijuja?
Älä taitu taimi nuori elon tuulispäihin,
älä murru vesa hento elon myrskyjen jäihin.
Ei aina elo ihmisen
käy ilon, onnen teitä.