IRC-Galleria

Jokainen tarvitsee jonkun
-jota ajatella ja ikävöidä.
-joka saa tuntemaan itsensä tärkeäksi.
-jolle sanoa ''rakastan sua''
-jonka vuoksi tekisi mitä tahansa.
-joka tekee elämästä kokonaisen.
-joka kuuntelee.
-jonka kanssa riidellä ja sopia.
-joka kertoo sinun olevan tärkein asia hänen elämässään.
Lisää tämä päiväkirjaasi tai menetät elämäsi tärkeimmän ihmisen!

Juttu on tosi tarina joka tapahtui LA:ssa 17.2.1989-2.3.1989.
Poika nimeltä John käveli La:n katuja klo: 23.44
Jonh kääntyi kulman taakse ja näki edessään miehen polttavan ruohoa seinään nojaillen.
Hän yritti ohittaa miestä mahdollisimman nopeasti, mutta mies oli aivan pilvessä ja tarttui Johnista kiinni.
John huusi ''Päästä minut irti!'' mutta se ei auttanut.
mies kovensi otettaan ja otti sätkän ulos suustaan ja sanoi '' Turpa kiinni vekara tai viillän kurkkusi auki!'' ja tumppasi sätkän hänen otsaansa.
John huusi tuskissaan kun sätkä paloi hänen otsaansa kiinni.
Mies repäisi pojan takinreunasta palan ja tunki sen pojan suuhun.
John yritti rimpuloida pakoon, mutta turhaan
Mies kävelyttää Johnin autonsa luo ja hakkaa jakoavaimella tämän tajuttomaksi.
John herää auton tömpsyillessä ja tietää heti ahtaista tiloista olevansa takaluukussa matkalla kivistä tietä pitkin jonnekkin.
Yhtäkkiä auto pysähtyy kun seinään, mies on lyönyt jarrut pohjaan ja avaa seuraavaksi takakontin.
Mies tarttuu hänen takkinsa ja heittää hänet ulos kovaan soraiseen maahan ja huutaa ''Ylös vitun runkkari, tai meno käy kahta kauheammaksi!''
John nousee ylös ja alkaa kävellä miehen ohjaamaan suuntaan kohti.
Mies ja poika saapuivat mökin eteen joka oli metsän keskellä.
mies potkaisi poikaa ja sanoi ''Mene sisälle saatana panopoju!''
mökki oli rapistunut ja nyhjyinen. poika tiesi jo kohtalonsa ja ei edes viitsinyt yrittää pakoa kun huomasi että miehellä oli haulikko rikkoutuneen takan edessä.
Mies ei antanut pojalle armoa vaan raiskasi häntä satoja kertoja 19 pv sisällä.
poika ei pystynyt edes liikkumaan kipujensa takia. verta oli kaikkialla ja mies vain raiskasi hänet useammin ja useammin.
Lopulta poika rohkaisi mielensä 2.3.1989 ja päätti lähteä kun mies on kalastamassa.
Poika yritti kävellä tuskistaan huolimatta autolle.
Kun John oli kävellyt ovesta ulos hiekkatielle mies huomasi verijanan talossaan menevän ulos.
Mies hermostui ja karjui '' Tule tänne Saatanan panopoju!''
Poika kuuli miehen huudon ja yritti kävellä nopeammin.
mies juoksi hiekkatielle ja otti pojan kiinni.
Mies paiskasi pojan suuria kiviä vasten ja talloi tämän päätä niihin.
tuntien pieksemisen jälkeen mies raiskasi pojan vielä ja tiputti hänet 20 metrisen kallion päältä mereen.
Merivartiosto huomasi 7.3.1989 jonkin kelluvan ranta-aallokossa jonka ympärillä oli paljon haaskalintuja.
He ajoivat nopeasti partioveneellä lähemmäksi katsomaan mikä se oli.
Miehet nostivat lihakasan ja eivät huomanneet että se oli poika.
Haaskalinnut olivat syöneet pojan selkää tukirankaan asti joka sai sen paistamaan kirkkaan päivän auringon valossa jolloin he huomasivat että toinen silmämuna roikotti kuopastaan suolien varassa ja toista ei ollut ollenkaan.
Tuli tietoon että poika oli raiskattu yli 400 kertaa, mutta ruumista ei ikinä tunnistettu runnelluista kasvoista.
NÄIN TAPAHTUU SINULLE JOS ET KOPIOI TÄTÄ BLOGIMERKINTÄÄ 30 SEKUNISSA

Tikkarit muuttuvat savukkeiksi. Viattomat muuttuvat huoriksi. Kotitehtävät menevät roskakoriin. Kännyköitä käytetään tunnilla. Jälki-istunto tulee tutuksi. Limu muuttuu vodkaksi. Pyöristä tulee autoja. Pusut muuttuvat seksiksi. Muistatko kuinka pilveen meneminen tarkoitti keinussa heilumista. Kun suojautuminen tarkoitti kypärän käyttöä? Kun pahimmat asiat mitä pystyit saamaan pojalta olivat kiusoittelut? Kun isäsi hartiat olivat korkein paikka maailmassa ja äitisi oli sankari? Pahimmat vihollisesi olivat sisaruksesi. Rotu kiistat olivat sitä, kuka juoksi nopeiten. Sota oli ainoastaan korttipeli. Ja ainoa huume, jonka tiesit oli yskänlääke. Kun hameen pitäminen ei tehnyt sinusta huoraa. Kun suurin tuska oli saada asfaltti-ihottumaa polviin. Ja hyvästit tarkoittivat, että näkisimme viimeistään huomenna.
Lisää päiväkirjaasi jos ajattelet että pienenä lapsena elämä oli helpompaa ja viattomampaa.

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE! <3 ♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

Koskaan ei saa olla liian rakastunut, jos rakas katoaa elämästä häntä ei voi unohtaa.
Jos et kopio tätä päiväkirjaasi minuutin sisällä, se jota ajattelit lukiessasi tätä unohtaa sinut.

Tyttö kysyi pojalta, onko hän pojan mielestä nätti ? Hän vastasi...ei.
Tyttö kysyi, haluaisiko poika olla hänen kanssaan ikuisesti... ja hän sanoi...ei.
Sitten tyttö kysyi, itkisikö poika, jos hän lähtisi, ja taas kerran poika sanoi...ei.
Tyttö oli kuullut tarpeeksi. Kun hän käveli pois kyyneleet valuen pitkin hänen poskiaan, poika tarttui hänen käteensä ja sanoi: Sinä et ole nätti... olet kaunis.
Minä en HALUAISI olla kanssasi ikuisesti.
Minun TARVITSEE olla sinun kanssasi ikuisesti. Ja minä en itkisi, jos lähtisit...
minä kuolisin, jos lähtisit. Minä pidän sinusta, koska olet se, mikä olet minulle.
Olet tosi ystävä. Tänään keskiyöllä sinun tosirakkautesi tajuaa, että tykkää sinusta.
Jotain hyvää tapahtuu sinulle huomenna 13.00-16.00, se voi tapahtua missä vain, sähköpostissasi, kuppilan ulkopuolella, töissä, ihan missä tahansa!!!
Valmistaudu elämäsi suurimpaan yllätykseen!!Joten kopio tämä päiväkirjaasi

Meille on annettu
• 2 kättä jolla pidämme kiinni
• 2 jalkaa joilla kävelemme
• 2 silmää joilla näemme
• 2 korvaa joilla kuulemme
mutta miksi vain 1 sydän?

♥ koska toinen annettiin ihmiselle joka meidän täytyy löytää
kopioi tämä päiväkirjaasi, niin tämän kuun aikana löydät sen jolle toinen sydän kuuluu.

Mikäli olet uutta IRC-Galleria vastaan, pistä tämä päiväkirjaasi
mahdollisimman nopeasti!
http://www.iltalehti.fi/digi/2009100610375023_du.shtml
"Jos tilanne jatkuu samanlailla ens viikkoon asti, eli että käyttäjät valittaa ja kritisoi uutta ulkoasua niin vanha ulkoasu laitetaan takaisin. Käyttäjistähän tämä on kiinni. Kiitos palautteestasi!"

> ajattele jotai ihanaa ihmistä jota et saa mielestäsi pois.
> ajattele jos hän tulisi luoksesi nyt, miltä se tuntuisi?
> eikös se olisikin ihanaa?
> mutta kuvittele, että jos häntä ei olisi, tai jos hän lähtisi pois kokonaan tästä maailmasta.
> miltä se tuntuisi?
> et varmaan halua tuntea sitä tunnetta, joten kopioi tämä päiväkirjaasi 1min sisällä niin sinulle
kaikista rakkain ihminen ei tule KOSKAAN häipymään elämästäsi, mutta jos et kopioi tätä, se kaikista rakkain, ihanin ja tärkein ihminen unohtaa sinut ja et tule tapaamaan häntä enää koskaan.

tarina pojasta:

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.
Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan.
Ajattelin itsekseni: 'Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä? Taitaa olla varsinainen nynny.'
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle, pippaloita ja
jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani.
Hetken päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan.
Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon.
Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.
Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä, etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin: 'Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen.'
Hän katsoi minuun ja sanoi 'kiitos', hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.
Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin häneltä,
miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen kirjoista.
Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa.
Hän vastasi myöntävästi.
Pyörimme samoissa porukoissa koko viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan,
sitä enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.
Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa kanssa.
Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat muskelit.
Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.
Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot jalkapallostipendin turvin.
Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.
Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi.
Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.
Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.
Tuli se suuri päivä.
Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin:
'Kuule, hyvin se menee!'
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: 'Kiitos.'
Hän ryki hieman ja aloitti puheensa. 'Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia,
sisaruksia, valmentajiakin kenties... mutta ennen kaikkea ystäviä.
Seison tässä sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle
antaa, on olla hänen ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan.'
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme. Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna. Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja
ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä keräämään niitä koulusta jälkeen päin. Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. 'Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni pelasti minut tekemästä jotain kamalaa.'
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään heikoimmillaan.
Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan suuntaan.
Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit kopioida tämän viestin päiväkirjaasi, jolloin muutkin voivat lukea tarinan
2) Voit olla kopioimatta tarinaa päiväkirjaasi ja toimia ikään kuin se ei olisi vaikuttanut sinuun mitenkään.