»Parlophonella oli kolme tai neljä ihmistä, joista todella pidimme, ja he olivat ainoa asia, jota todella kaipaamme vanhasta järjestelystä. Levy-yhtiön kanssa työskentely ei vain tuntunut enää samalta. Ei ihmisten takia, vaan siitä syystä, millaisiksi kaikki isot levy-yhtiöt ovat tätä nykyä muuttuneet. Kyse on aina osakkaista ja rahoittajista eikä musiikin tekeminen ole enää yhtä hauskaa ja vapaata kuin mitä se ennen oli. Sellainen ei vain, noh, sovi meille. Siellä ei koskaan varsinaisesti ymmärretty, mitä olimme tekemässä tai mitä halusimme tehdä. Oikeastaan siellä ei ymmärretty juuri mitään muutakaan.»