IRC-Galleria

Kauan aikaa sitten annoit hälle huoneesi avaimen
Yksinäisyyteesi päästit sisään uuden ihmisen
Hän kanssas kantoi kaksoisvuoteen yksiöösi sisään
Kaiken annoit rakkaudelle, mut saitko siltä mitään

Mut hän vain nousi uuteen junaan sanomatta sanaakaan
Hän antoi sulle avaimensa ja vaihtoi uuteen paikkaan
Et ymmärtänyt häntä, hän ei katsonut edes silmiiin
Vasta aamulla heräsit todellisuuteen, jota pelkäsit aina niin

Tää kaikki sattui liian lujaa pieneen enkeliin
joka kaiken turhaan antaneena särkyi asfalttiin
Nyt hän yksin valvoo ja laiturilla odottaa
että laiva saapuu ja sirpaleet pois kuljettaa

Nyt piirrät jäljet rakkaudestas naistenhuoneen seinään
Nyt vain elät maailmaa, jota kukaan toinen ei nää
Nyt kukaan ei sua tajuu, et osaa enää katsoa silmiin
Moni tahtoisi silti sua koskettaa, moni tahtois sut herättää henkiin