IRC-Galleria

Tyhjää mun sisällä mun maailma vain neljä seinää
Liikaa aikaa turhaan odottaa
kuvat mielessäni harhaa
Sinulle rakkaimpani en tahdo pahaa
usko et kai kuitenkaan
sen kuullut olet niin monta kertaa

Kipua ja tuskaa osaa ennen pitkää odottaa
Onko paratiisikin vain harhaa
Tuskan keskellä tutut kasvot
joka puolella eivätkä häviä koskaan
Rakkauden kaksi naamaa

Sinä ristiinnaulitset ja päähän orjantappura kruunu
Mitä tekee tai tekemättä jättää silti aina jotain puuttuu
Tavoittamattomissa sinun huulet
joita ei saa koskettaa
Ikuisuudenko aiot peliäsi jatkaa

Kipua ja tuskaa osaa ennen pitkää odottaa
Onko paratiisikin vain harhaa
Tuskan keskellä tutut kasvot
joka puolella eivätkä häviä koskaan
Rakkauden kaksi naamaa

Katsoo silmät niin kuin unta
katsoa saa, muuta ei kuvitella
kädet ne jotka koskee hiljaa
kohta nekin raapii pintaa
elekielen oppineita
salaa tahtoo houkutella
tie yksi jos toinen sinne johtaa
ei vain löydä ulko-oven kohtaa

Uskoin niin
ja tartuinkin
ovi onneen
vaan kumpaan suuntaan
uskoin niin
parempiin
askel viimeinen pudottaa

Sädekehä rikkinäinen
eikä siivetkään vie taivaaseen
purukumi korjaa ei
pimeys kutsuu edelleen
illan valot kaupunkien
loiste tuhansien silmien
kuinka voisi pois sen ottaa
sen jälkeen jakaa toisille

Kauan aikaa sitten annoit hälle huoneesi avaimen
Yksinäisyyteesi päästit sisään uuden ihmisen
Hän kanssas kantoi kaksoisvuoteen yksiöösi sisään
Kaiken annoit rakkaudelle, mut saitko siltä mitään

Mut hän vain nousi uuteen junaan sanomatta sanaakaan
Hän antoi sulle avaimensa ja vaihtoi uuteen paikkaan
Et ymmärtänyt häntä, hän ei katsonut edes silmiiin
Vasta aamulla heräsit todellisuuteen, jota pelkäsit aina niin

Tää kaikki sattui liian lujaa pieneen enkeliin
joka kaiken turhaan antaneena särkyi asfalttiin
Nyt hän yksin valvoo ja laiturilla odottaa
että laiva saapuu ja sirpaleet pois kuljettaa

Nyt piirrät jäljet rakkaudestas naistenhuoneen seinään
Nyt vain elät maailmaa, jota kukaan toinen ei nää
Nyt kukaan ei sua tajuu, et osaa enää katsoa silmiin
Moni tahtoisi silti sua koskettaa, moni tahtois sut herättää henkiin

Kirjoita silmät kiinni nämä sanat :

Tietokone - tietokone
Nörtti - nörtti
Hiiri - hiiri
Näppäimistö - näppäo,odtä
Dataus - dataus
4/5


Kirjoita silmät kiinni lauseet

Minä olen nörtti - minä olen nörtu
minä dataan - minä daraan
Omistan tietokoneen - omistran tietokoneen
Näyttöni on litteä - näyttöni on litteä
Näyttöni on leveä - näyyyämo pm örvr :'>

2/5


Total;
10=Nörtti, RAJOITA HIEMAN!
7-9=Olet riippuvainen.
5-7=Vähennä koneella istumista.
3-5=Vielä voisit rajoittaa.
1-3=Et ole nörtti.
0=Olet täysi TUNARI.

Tuulimyllyjä vastaan
täällä taistellaan
Viima hiuksissa viipyy
hetken vaan
Toiset nuorena nukkuu
joskus se pelko uniin kulkeutuu
Sitten sinä oot siinä
silität mun hikistä päätä
joku taika sulla on sillä

Sinä vain, sinä vain
saat mut luottamaan
meillä on aikaa

Sinä vain, sinä vain, sinä vain
saat mut tuntemaan että mä kelpaan

Kun pyryttää ja pajutkin taipuu
kinosten alle hautautuu.
Täytyy olla lujasta luusta
että selviytyy

Hangen alla paine kasvaa
kestänkö sen mitä vaaditaan
Rakas , onneks sä oot siinä
silität mun hikistä päätä
joku taika sulla on sillä

Sinä vain, sinä vain
saat mut luottamaan
meillä on aikaa

Sinä vain, sinä vain, sinä vain
saat mut tuntemaan, että mä kelpaan

Sitten sinä oot siinä
silität mun hikistä päätä
joku taika sulla on, sillä

Sinä vain, sinä vain
saat mut luottamaan
meillä on aikaa

Sinä vain, sinä vain
sinä vain, saat mut tuntemaan
että mä kelpaan

Sinä vain, sinä vain
saat mut taistelemaan
tuulimyllyjä vastaan

Sinä vain, sinä vain, sinä vain
saat mut nousemaan
läpi hangen ja roudan

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.
Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan.
Ajattelin itsekseni: 'Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä? Taitaa olla varsinainen nynny.'
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle, pippaloita ja
jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani.
Hetken päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan.
Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon.
Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.
Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä, etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin: 'Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen.'
Hän katsoi minuun ja sanoi 'kiitos', hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.
Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin häneltä,
miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen kirjoista.
Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa.
Hän vastasi myöntävästi.
Pyörimme samoissa porukoissa koko viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan,
sitä enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.
Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa kanssa.
Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat muskelit.
Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.
Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot jalkapallostipendin turvin.
Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.
Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi.
Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.
Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.
Tuli se suuri päivä.
Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin:
'Kuule, hyvin se menee!'
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: 'Kiitos.'
Hän ryki hieman ja aloitti puheensa. 'Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia,
sisaruksia, valmentajiakin kenties... mutta ennen kaikkea ystäviä.
Seison tässä sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle
antaa, on olla hänen ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan.'
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme. Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna. Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja
ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä keräämään niitä koulusta jälkeen päin. Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. 'Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni pelasti minut tekemästä jotain kamalaa.'
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään heikoimmillaan.
Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan suuntaan.
Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit kopioida tämän viestin päiväkirjaasi, jolloin muutkin voivat lukea tarinan
2) Voit olla kopioimatta tarinaa päiväkirjaasi ja toimia ikään kuin se ei olisi vaikuttanut sinuun mitenkään.

Kuten huomaat, minä valitsin vaihtoehdon numero 1.

♥

Ilta tumma ja sateinen
siitä viis mä olen onnellinen
sun silmiin vihreisiin niin helposti mä hukkuisin
ja niin me suudeltiin
on jo myöhä kohta huominen
pitäis lähteä vaikka halua en
tiedän että pakko on taas hyvästellä
niinkuin ennenkin mutta myöhemmin

silmiäni susta irti saa en saa enkä tahtoisikaan
kiinni jäin siihen ensisuudelmaan
ei koskaan tarpeeksi saa ei saa
ja toivotaan ettei mikään voisi meitä erottaa

sinä olet mitä minä haluan
mutta pitkä on aika odottavan
sydän sanoo että jaksan odottaa
kunnes uudestaan sut nähdä saan

silmiäni susta irti saa en saa enkä tahtoisikaan
kiinni jäin siihen ensisuudelmaan
ei koskaan tarpeeksi saa ei saa
ja toivotaan ettei mikään voisi meitä erottaa

silmiäni susta irti saa en saa enkä tahtoisikaan
kiinni jäin siihen ensisuudelmaan
ei koskaan tarpeeksi saa ei saa
ja toivotaan ettei mikään voisi meitä erottaa

♥

Kiihotun kun sormesi vaeltelee pitkin runkoani ja hierot tappiani. Ota minut aina mukaasi, älä jätä tai vaihda...
T: Oma rakas kännykkäsi

Tule luokseni, ota housut pois ja istu päälleni. Nauti kunnes saat tyydytyksen.
Rakkaudella pyttysi!

Minua halutti, tahdoin tehdä sen. Menin Esson nurkalle, avasin vetoketjun, otin sen esille, ravistelin sitä. Nautin siitä. VITTU! Poliisit!
Heitin sprayni pois.

Olit meillä, tarjosit sitä minulle, ensin en uskaltanut, mutta sitten otin sen suuhuni ja tunsin miten vaahto virtasi suupielilläni AAHH!
Kyllä olut on poikaa.

Sä annoit väliin huulien, tunsin saavani kokonaan sen. Mä yskin, ähkin, punastuin ja melkein siihen tukehduin. Se oli kokemus ihmeellinen, kun sain tupakan ensimmäisen.

Sinä pumppasit ja pumppasit, eteen ja taakse, tasaisin vedoin. Se kovettui ja kovettui kunnes se oli kova ja sileä.
Vihdoinkin pyöräni renkaassa on ilmaa!

Olen ovea vasten. Tulet, työnnyt sisääni. Kuulumme yhteen. Käänsit, väänsit. Minä valitin ja naritin.. Viimein avauduin ja laukesin...
Olenhan ABLOY.

Otat sen suuhusi kovana. Imet, puret ja lutkutat sitä, kunnes se on antanut mehunsa. Otat sen pois velttona ja kurttuisena. Kyllä purkka on hyvää!

Tämä näppärä vehje on 15cm pitkä. Sen käytöstä nauttivat miehet ja naiset. Sen toisessa päässä on tukko karvaa ja toinen pää on sileä. Käytettäessä se toteuttaa edestakaista liikettä ja jättää jälkeensä usein valkoista ainetta. Tällaista toimintaa suositellaan toteutettavaksi 2krt päivässä... Ah, kyllä hammasharja on kätevä.

Kun tässä nyt makaan sängyssäni ja muistelen viime yötä, tunnen halua puristaa sinua. Tulit luokseni odottamatta ja laskeuduit alastomalle keholleni, nälkäisenä. Imit minua kunnes lopulta nukahdin. Aamulla vierailustasi oli vain muisto, mutta ensi yönä odotan sinua täysin valveilla... Vitun hyttynen.

Nimeni on Chris,
Olen kolme,
Silmäni ovat turvoksissa.
En näe.

Minun täytyy olla tyhmä,
Minun täytyy olla paha,
Mikä muukaan olisi voinut,
tehdä isän niin vihaiseksi?

Toivon että olisin ollut parempi,
Toivon etten olisi ollut ruma,
Sitten ehkä äitini,
Haluaisi vieläkin halata minua.

En voi tehdä väärin,
En pysty puhumaan ollenkaan,
Tai muuten olen lukittuna ylhäällä,
Koko päivän.

Kun olen hereillä,
Olen aivan yksin,
Talo on pimeä,
Väkeni ei ole kotona.

Kun äiti tulee kotiin,
Yritän olla mukava,
Niin ehkä minä saan vain,
Yhden selkäsaunan tänä iltana.

Kuulin auton,
Isä on palannut,
Charlien baarista.

Kuulen hänen kirouksen,
Nimeni on sanottu,
Painan itseni,
Seinää vasten.

Yritän piileksiä,
Hänen pahoilta silmiltään,
Olen niin peloissani nyt,
Alan itkeä.

Hän löytää minut itkemästä,
Kutsuu minua rumilla sanoilla,
Hän sanoo, että on minun vikani,
Että hän kärsii töissä.

Hän läimäyttää ja lyö minua,
Ja huutaa minulle enemmän,
Pääsen vihdoinkin vapaaksi,
Ja juoksen ovelle.

Hän on lukinnut sen jo,
Ja minä alan karjua,
Hän ottaa minut kiinni ja heittää minut,
Kovaa päin seinää.

Minä putoan lattialle,
Luuni melkein murtuneena,
Ja minun isäni jatkaa,
Enemmän huonoja sanoja.

'Olen pahoillani!', minä huudan,
Mutta se on nyt liian myöhäistä,
Hänen kasvonsa on kieroutunut,
Käsittämättömäksi.

Se kipu ja loukkaantuminen,
Uudelleen ja uudelleen,
Hyvä Jumala, armahda minua!
Lopeta se, kiltti!

Ja hän viimeinkin lopettaa,
Ja suuntaa ovelle,
Sillä välin kun makaan siellä liikkumattomana,
Loikoillen lattialla.

Nimeni on Chris,
Olen kolme vuotias,
Tänään isäni,
Murhasi minut.

Ja sinä voit auttaa,
Jos luet tätä,
ja et ohita.

Minä rukoilen sinun anteeksiantoaisi,
Sinun olisi pitänyt olla,
Yksi sydämetön henkilö,
Jos ei vaikuta sinuun,
Tämä runo.

Ja koska sinä OLET vaikuttunut,
Tee jotain sille!
Kaikki mitä pyydän sinua tekemään,
On siirtää tämä eteenpäin!

JOS SINÄ OLET LASTEN PAHOINPITELYÄ VASTAAN!
Lähetä tätä 'Isä ... se sattuu'

Jos et lähetä tätä kenellekkään kenet tiedät

Niin silloin oletettavasti et välitä lasten pahoinpitelystä.

Ensiksi minä luulin tätä vain ketjukirjeeksi
Ja en aikonut lähettää tätä eteenpäin,
Mutta nyt tajusin että tämä on tärkeä tilanne.

Ainakin viisi lasta jokainen päivä kaikkialta maailmasta kuolee lapsipahoinpitelyn takia.