Mähän katonki joka viides minuutti ku oon kotona, siellä nään elämään tylsistyneen paskan, joka on täällä vain ystävien takia. Muuten mä en ois enään täällä. Muuten mä oisin jo mullan alla, muuten mä oisin tuolla jossain alottamassa uutta elämää. Pääsisin tonne jonnekkin helpotukseen. Vaikka sanotte, että tää on huomionhakua, sanokaa vain, oma päätöksenne, mulle tää on sitä että saan kirjottaa, kertoa että mulla on paska olo, en oo tyytyväinen itteeni mihinkään muuhun kuin mun silmiin, ainut hyvä asia ittessäni on ne. Muuten mä oon mielestäni rumapaska joka ei tee mitään hyvää kellekkään, en osaa auttaa ketään. Mun tunteet on pelkkä sekamelskaa, tunteet ihmisii kohtaan vaihtuu usein, liian usein. Mä vaan... en tiiä mitä tehä enään. Ihmiset vaihtuu mun kaveriporukassa, ihmiset on vaan täällä sen takia, että on pakko. Juu olen liian nuori lähtemään, sen mä tiiän. Mä en vois pettää ketään, mä en haluu satuttaa ketään, mut jokapäivä mä joudun sen kohtaamaan, sen että satutan jotain läheistä ihmistä. Liian pahasti, pliis mä en jaksa, haluun apua mut apu ahistaa. Sori
