IRC-Galleria

jos mä nyt koitan oikeesti saada jotai tekstiä aikaseks. älkää ottako liian tosissaan mun juttuja nyt sit. on sunnuntai, armoton vitutus/tylsyys viikonloppu ollu. en tiiä kumpi on pahempaa, vitutus vaiko tylsyys. kaveri sano että ne kulkee usein käsikädessä. mä uskon sitä.

oon nyt asunu muutaman kuukauden helsingissä. viihdyn. en halua enää hankoon. täällä on mitä tartten. tai no joo, ei ehkä oo ihan kaikkea mut mitä ei oo ni opettelen elää ilman..

mut tosiaan, täällä on hyvä olla, parempi ku hangossa, siel on elämä liian sulkeutunutta. liian..hmm. henkilökohtaista. täällä saa olla miss nobody, hangos sitä ei voi olla. kaikki tietää kaikesta kaiken ja enemmänki. inhottavaa ja kuluttavaa. henkisesti siis.

kun juttelen kavereiden kanssa, huomaan et ei muillakaan oo ehkä elämä niin onnellista..mut oottako huomannu et omassa pienessä mielessä sitä aina kelaa et voi ku sil menee hyvin ja voiku se on onnellinen ja voiku se on nätti ja plaa plaa. miks ei vois vaik koittaa olla tyytyväinen ihan vaan omaan itteensä. siihen et on katto pään päällä ja niitä kavereitakin oikeesti on. aina sitä ei vaan tajua. tai haluu uskoa. aina odottaa jotai parempaa, jotai enemmän. olisko ehkä niin tosi paljon helpompaa vaan elää ja nauttii tästä hetkestä. ? ei ois..jos se ois helppoa ni eiks me sit tehtäis niin? elämä on enemmän henkisesti ku fyysisesti rankkaa. ainaki mulla. vaikka saisin viikon löhötä himassa, joku tekis kaiken mun puolesta ni en ois varmastikaan tyytyväinen. koska se joku ei pystyis mun henkistä puolta elää. hitto ku on vaikee selittää-, ymmärränköhän mä itsekään..

ymmärrän. nyt ku luin ton ni selitti just sen mitä mä mietin. se selitti just sen kuin sekasin mun ajatukset ja kaikki on. se et vois revetä itkuun vaikka nyt heti ni on aika paha. mut ei, mun olo ei oo niin paha ku se oli sillon..te jotka tiiätte mitä meinaan ni ei tartte huolehtii sen takia, ja ne jotka ei tiiä ni voin sanoa et pohjalla on käyty ja sieltä noustu. nyt en mee sinne pohjalle enää. en . EN!

mä oon hyvä esittää et mulla on asiat hyvin. ainaki mä kuvittelen niin. mut ehkä se ei oo vaan esittämistä?ehkä mulla on asiat paremmin ku mitä mä luulen? ite teen pienestä asiasta niin ison et tuntuu et mikää ei oo hyvin. mut jos mä ottaisin sen pienen asian pienenä asiana ni tajuisin ehkä et se ei oo niin vakavaa.

tuntuu oikeesti aika hyvältä kirjottaa tänne. tyhmää se ehkä on selittää omia juttuja kaikille. mut en tiiä. se auttaa. jos jotai häirii tää et kerron mun jutut tänne ni älä lue. luulen et kirjotan tätä juttua lähinnä mun läheisimmille ystäville. niille jotka mut tuntee mut joiden kanssa ei enää tuu samalla lailla juteltua ku ennen. tää ehkä avaa taas jotai musta teille, jos edes enää kiinnostaa. en tiiä.

lopetanko tähän tai jatkanko. tekis mieli jatkaa mut jos jatkan ni menee ehkä liian henkilökohtaseks jutut ja sitä en kumminkaa halua tehä. en ihan kaikkea viitti täällä paljastaa ettei mun juttuja pelästytä. okei. anteeks.

anteeks. mun itseluottamus näyttää olevan taas täys kymppi. pyydän anteeks mun tekstiä vaik pitäis kai ennemmin hmm. niinku. joo.