se on se peruskallio, mä luotan mun ystäviin
ainoot ketä mut tuntee, kenelle voi jutut purkaa
ja mä oon täs myös teille, ette luota muhun turhaan
Vaik oon erakkoluonne, se ei oo dissii teille
mikä sun elämäs merkkaa jos pysähdyt ajattelee?
Puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä
vast ku jotain hävii arvostaa sitä mikä on jäljellä
mut tarviin rakkaut ja tukee, vaik tuntuu mahottomalta
nyt vast oivaltaa, en tarvii loistoo valtaa
kuhan oon onnellinen, muuten ei välii millään
sen vuoks luopusin kaikest, edes räpäyttämät silmää
ja vaan sil on välii, ja raha mene rahan luokse
mut ei frendien edelle tai väliin