Kuulkaa, väsyneet maan, väsynteiiten satanaam Hän kuljettaa. Kuulkaa masentuneet maan, teidän kyyneleenne talteen korjataan.
Kun taivas laulaa, meidän sielussamme soi. Kun taivas itkee, lohdun helmet pisaroi. Kun taivas hymyilee, meidän naurussamme kaipuun kaiku ilmoille kai soi.
Kuulkaa, hiljaiset maan, ylöspäin me saamme katseen kohottaa. Kulkaa langenneet maan, teitä vastaan hän ei nosta sormeaan.
kun taivas laulaa, meidän sielussamme soi. Kun taivas itkee, lohdun helmet pisaroi. Kun taivas hymyilee, meidän naurussamme kaipuun kaiku ilmoille kai soi.
Kuulkaa, vähäisimmät maan, teitä rikkain tahtoo pitää aarteinaan.Kuulkaa, unohdetut maan, teistä yhtäkään hän ei voi unohtaa.