IRC-Galleria

tyttö vähän onnellinen.
tyttö vähän ihastunut.

niinpä niin...
missä helvetissä sä olit kokoajan?
ei tollasta voi olla.

hitsi.
ehkä jotain oikeesti oikeeta.

tykkään.....

mä olisin voinut rakastaa sua niin paljon, että sua sattuu.
Mutta ei sua satu.
Mua sattuu.

huomenta. joku luulee, että mulla on krapula.
se joku voin olla minä.
sekainen ja homssuinen,
muistaa kaiken.
mitä vittua sä teit?
kenellä on punainen kaula....?

mä olen onnellinen. olen olen olen!
pääsin irti, näyttää paremmalta
ja kaikki vaan hymyilee:)
minäkin.
pitkästä aikaa:)

arghhhh!!! huora vittu perseestä saatana.

Niin... Pidä musta huolta ja ole mulle hellä.
Mä haluan niin kauheesti sitä, että musta välitetään
ja sitä, että mua rakastetaan.
Rakasta mua niin, että sattuu ja ole mun oma.
Niinkuin alussa muistatko?
Muistatko kun oli vain minä ja sinä ja koko maailma?
Ja kaikki oli niin kaunista...?
Olit ihana, pidit lähellä ja rakastit.
Mihin se kaikki hävisi?
Mitä mä tein väärin?
Tai siis mitä en tehnyt?
Mulla on koko ajan paha olo ja ahdistaa.
Mä en halua tätä.
Mä en voi jatkaa näin.
Piäisit huolta ja rakastaisit
älä olisi kusipää.

paskat hei.
kaiken on pakko mennä hyvin.
otan itseäni nyt niskasta kiinni ja alan toimimaan.
mun on pakko olla onnellinen.
pakko pakko pakko.
vielä joskus.

Eilen sattui ja tuntui pahalta.
Ei meinannut jaksaa jatkaa.
Mutta matka jatkuu,
matkalla ollaan
kai me jotenkin selvitään.
Minä ja sinä.
Yhdessä tai erikseen.

Runoilin tänään. Se tulee mun päättötyöhön:) Sain siis jotain tehtyä vihdoin ja viimein. Tässä teille sivistystä lapset:)

Nuttu kaunis heilahtaa
ja ovenkarmiin seisahtaa
tyttö, jolla on punainen hilkka.
"Vie mummolle maitotilkka",
kuuluu äidin ääni.
"Isoäiti sairastaa ja
rauhaa ei saa pääni
ennenkuin on terve taas
isoäidin ääni."
Isoäiti asui kaukana,
aivan metsän toisella laidalla.
Punahilkka pelännyt ei,
sillä polku turvallisesti isoäidin talolle vei.
Metsään astui punahilkka
kädessään isoäidin maitotilkka.
Kauaa ei kulkenut tyttörukka,
kun polulle astui suuri susihukka.
"Minne matka tyttöpieni?"
kysyi susi kiero kuin pippuriliemi.
"Aah, mummon talolle käy vain tieni,
hän on vanha ja sairastaa
ja nykyään niin kovin pieni."
Tästä sai susi päähänsä tuuman.
Jos syön tytön en saa mahaani
kuin tunteen kuuman.
Mutta jos sekä isoäidin että tytön syön,
siinä olen tehnyt kunnon susihukan työn.
Mutta arvannut ei tyttöpieni,
kuinka katala
on susihukan mieli.
Punahilkka hiljaa kulki
ja mummolle käteen kukkia sulki.
Tällä välin susihukka mummon söi.
"Voi mummo rukka!"
Vihdoin punahilkka mökille saapui
ja kauhistuksesta melkein kaatui,
kun oli isoäidin ääni niin kumma.
Syvä, matala ja hyvin tumma.
"Isoäiti onpa äänesi outo ja korvasi suuret
siksikö, että minut paremmin kuulet?"
"Siksipä siksi tyttö pieni."
vastasi susihukan kiero mieli.
"Entä sitten kätesi suuri kuin puu
ja tuo valtavan iso ja hurja suu?"
Susihukka malttanut ei mieltä,
vaan lipoi pitkää ja punaista kieltä.
Ja ennenkuin aavisti punahilkka,
oli suden vatsassa tyttö, kukat ja maitotilkka.



Tämä siis tulee päättötyöhöni. Teen kirjan, johon tämä pätkä tulee. Pilkon
tekstin palasiksi eri sivuille ja kuvitan se tramaattisin mustavalkoisin valokuvi, joissa
kaikissa värillisenä on vain punainen huivi. Teksti tulee aina vasemmalle
puolelle sivua isoilla marginaaleilla. Kuva on toisen sivuin kokoinen yhden
senti marginaaleilla lukuunottamatta isoja koko aukeaman kuvia.

Niin ja sitten vaikka niitä mielipiteitä kiitos:)

Koulusta valmistuminen ei onnistu.
Vaikeeta.
Ei innosta.
Miksei joku voi vain sanoa tee näin ja näin.
Miksi?
Mulla on hiukset paskaset.