En saata ymmärtää, miksi käyt niin väittämään,
kun elämää et voi sä ymmärtää, ymmärtää.
On kaikki sinulle vain omaisuutta, ja valtaat nimiin kaiken minkä näät.
Vaan tiedän, jokaisella olennolla elämä ja henki on sisällään.
On mielestäsi ihmisiä aina vain kaltaisesi eikä kukaan muu.
Vaan katso joskus silmiin muukalaisen, onni uusi kohdallasi toteutuu.
Ja sä kuuletko jo suden huudon täyden kuun,
sen, miksi ilveskissa naurahtaa?
Sä voitko laulaa äänin jylhän isävuoren,
värit tuulen pystytkä sä maalaamaan,
värit tuulen pystytkä sä maalaamaan.
Käy juosten pitkin näitä metsäteitä
ja maista marjat maan ja auringon.
Voit kieriskellä rikkauksissa aina, huomaat sen mikä niiden arvo on.
On veljiäni sade sekä tuuli, ja ystäväni luodut metsien.
On kaikki täällä yhteydessä kaikkeen,
joka tietä elämän käy kulkien.
Käy näin puumme korkeuksiin,
jos ne kaadetaan, jää tyhjä taivas vaan.
Ja sä kuuletko jo suden huudon täyden kuun,
on iho valkea tai väri kuparin.
On laulettava äänin jylhän isävuoren, maalattava värein tuulen sinunkin.
Sä voit maata omistaa, omistat sä maata vaan,
opi et jos värein tuulen maalaamaan.