Mieti.
Huomenna kaikki voi olla toisin. Huomenna et ehkä näe ihmistä, josta oikeasti välitit. Tai ehkä ihmiset, jotka sinusta oikeasti välittivät, eivät näe sinua. Koskaan ei voi tietää. Ei koskaan.
Miltä tuntuisi painaa joka yö pää tyynyyn tietäen ettet koskaan ehtinyt pyytää häneltä anteeksi, etkä koskaan sanonut hänelle kuinka paljon hänestä välität?
Miltä tuntuisi itkeä itsensä uneen hänen kuva mielessäsi, toivoen, että saisit hänet edes hetkeksi takaisin, jotta voisit halata häntä, kertoa hänelle kuinka tärkeä hän on ja pyytää anteeksi sitä, että olet joskus sanonut hänelle pahasti.
Katsoisit häntä silmiin ja pitäisit lujasti kiinni, et haluaisi enää koskaan päästää häntä menemään.
Mutta niin voisi vain toivoa. Totuus on, ettet enää koskaan näkisi häntä. Et enää koskaan saisi tilaisuutta pyytää anteeksi, kertoa kuinka välität, halata, ehkä suudellakin. Et koskaan. Tee se siis nyt. Elä kuin viimeistä päivää, kerro ihmisille joista välität, miten tärkeitä he ovat ja pyydä anteeksi ihmisiltä, joita olet loukannut. Sillä et ehkä enää koskaan saa toista tilaisuutta.
Elämä on opettanut, että kuka tahansa meistä voi lähteä huomenna. Se voit olla sinä, se voin olla minä, se voi olla kuka tahansa. Mutta jotta sinun ei tarvitsisi murehtia asioita joita jätit tekemättä tai sanomatta, tee ja sano ne tänään. Juuri nyt.