meidän eronki jälkeen tuntuu että sinua pettäisin.. sun avulla sain elämänhaluni takaisin..
nyt se on poissa ja elämääni en jaksa elää.. se ei yksinään johdu sinusta.. vaan monesta muustakin asiasta.. yksin pimeässä istun ja sinua mietin.. yhteisiä aikoja kaipaan. sun vieressä oli hyvä olla, turvallinen olo valtasi minut täysin, onnellinen olin.. luulin sinunkin olleen, mutta sitä erehtyy ihmisestä.
elämä vääristää tätä peilikuvaa niin paljon. tää taakka alkaa painaa liikaa, en jaksa, mietin koska romahdan.. kaipaan vain pysyvää ystävää vierelleni. sulle kertoisin murheeni kanssasi sen jakaisin.. kuuntelisin vuorostani sinua, sinun murheita ja yhdessä ne kestettäisiin. sinulle elämäni antaisin. annoin sinulle sydämeni, sinä otit sen vastaan.. heitit sen pois, palasiksi se paiskautui.
luulin että arvostat mitä kokenut olen, mutta ei. se ei vaikuttanut siihen miten minua kohtelit.
yritin meille tulevaisuutta rakentaa mielessäni. luulin sinun olevan avoin.. itse olin niin avoin kun pystyin,
sinulle se ei merkinnyt mitään. tunteeni olivat aidot! sun tuteet pelkkää feikkii.. mulle sä kauniita riimejä lausuit, ne kivalta kuulosti.. yhä korvissani äänesi kuulen, kätesi lanteillani tunnen. enää et viereeni tuu, vaikka kuinka toivoivon. vielä kun saisin vain syliisi käpertyä, sinusta lämpöä sain.
haluan sinun kertovan minulle sen, ennenkuin pois täältä lähden. olen poissa ennen kuin huomatkaan.
mulle et vastaa, et ota minua kuuleviin korviisi, mutta tiedätkö miltä minusta tuntuu? haluan vain vielä nähdä sinut ennenkuin lähden pois, sinua halata lujasti.. sinusta pitäisin kiinni, en hellittäisi ennekuin pakko olisi. olit mulle jotain niin arvokasta ja olet yhä! joka ilta sinulle voisin kertoa kuinka joka päivä ajattelen sinua.. kuinka sinua ikävöin. kun yhdessä oltiin mun oli parempi olla, tunsin itseni tärkeeksi.
nyt tunnen itseni esineeksi joka pyörii pitkin katuja.