Mitä on kaivata toista ihmistä?
Onko se sitä kun kaupassa kyynel valuu poiskelle kun ohitsesi kävelee joku, joka vain sattuu käyttämään samaa tuoksua?
Rappukäytävässä ehkä kävelee joku jonka askeleet kuullostavat samalle, ja jähmetyt paikallesi kun jokainen ihokarva nousee pystyyn?
Entä onko se sitä, kun heräät unestasi jossa hän on vierelläsi ja tunnet putoavasi tyhjyyteen huomatessasi että hän on poissa eikä palaa?
Entä,kun tiskiaine purkki saa sinut hymyilemään vain koska tiedät, että hän käyttää samaa merkkiä?
Entä, jos olet tiellä, jolla kerrean yhdessä olitte matkalla jonnekin, muistat tarkalleen mistä juttelitte ja mikä kappale soi ja sydämesi tuntuu jäätyvän sisältä päin niin äkkiä että hengittäminen on vaikeaa?
Sitä kenties, kun mietit häntä ja mietit miettiikö hän sinua?
Kun jokaisena iltana, toivot että hän on onnnellinen vaikka ei ole vierelläsi?
Vai onko se sitä, kun jokaisena iltana, kuulet hänen kuiskaavan "öitä rakas" vaikka tiedät olevasi yksin?
Entä ne kerrat, kun vaatekaapistasi löydät paidan josta hän piti päälläsi, ja kätesi puristavat kuin itsestään paidan tiukasti rintaasi vasten.
Ja ne hiljaiset hetket, kun vain tuijotat puhelintasi, ja toivot sydämesi pohjasta hänen ottavan yhteyttä?
Kun silmätön koira tuntuu tuijottavan niskaasi, kun kuulet näkeväsi hänen autonsa kaahaavan pihaasi, pupillisi laajenevat ja supistuvat niin nopeasti että päätäsi vihlaisee, kunnes huomaat että autosta nouseekin joku muu?
Kaipaanko?