IRC-Galleria

Mc Mane - Yksin ilman sua

En voi millään mä tajuu
vieläkään
Miten jokin sut mun luota
pois voi viedäkkää
Mutta silti pää pysyy yhä
tyynenä
Päätäni käännän, pidän
pääni väkisin tyynyssä
Jos kaikki sillon olis
menny toisin
Vielä tänäkin päivänä
kotiin ruusui sulle toisin
Aamukahvit vieressäsi joka
aamu joisin
Kun vaan takasin palata mä
voisin
Miten elämä voi multa
kaiken pois ottaa
Tää julma maailma alkaa
pikkuhiljaa jo pelottaa
Mitä seuraavaks verottaa
ja mikä saa jäädä
Se on kohtalo, joka sen
saa päättää
Olit oikeessa jo alusta
lähtien,
Että olet yksi tyttö vain
joukossa tähtien
Silti uskoo halusin,
toisin ystävääni
Että kulkisit mun
rinnallani läpi
loppuelämäni

kertosäe:
Yksin ilman sua nyt joudun
mä silmäni sulkeen
Yksin pimees yössä, unen
satamassa kulkeen
Et enää tuu vastaan,
taikka kulje mun kanssani
Luonani oot enää
kauneimmassa unelmassani
Yksin ilman sua nyt joudun
mä silmäni sulkeen
Yksin pimees yössä, unen
satamassa kulkeen
Et enää tuu vastaan,
taikka kulje mun kanssani
Tuu mua vastaan, lupaan:
kuljen sun kanssasi

Kaikki sillon ennen oli
kuin kaunista satua
Tarinaa lumottua,
menneisyyttä aion katua
Jos sut takaisin saisin en
sua enää sanoillani
satuttas
Pois lähti, vois vaan
luulla et sua alko
kaduttaan
Et halunnutkaan elämääsi
elää mun kanssa
Ilman sua on yksinäinen
kulkuri hukassa
Joskus joku tuo sut
mieleen, sun jokanen sanas
on muistoihini tatuoitunut
Muistan kauniin hymys, se
tarttu mun mieleen
Jos toivomuksen saisin,
haluisin sut mun viereen
Koko elämämme voitais
alottaa alusta
Mutta enhän mistään saa
ees sitä yhtä toivomusta
Silti joka päivä rukoilen,
et saisin takas sut
Etkö ymmärrä, että mä oon
suhun rakastunu
Kun en tajua, ettet oo
todellista enää
Enää et mun vierestä
herää, enää mun unelmissa
elät

kertosäe

Kävelen aamuyöstä sinne
järven rantaan
Minne meidän yhteiset
muistot takas kantaa
Siellähän kaikki alko ja
sinne kaikki päätty
Koko maailmani aluks
kääntyi ja sitten tosta
noin vaan pysähty
Nostan pienen kiven maasta
ja heitän sen veteen
Ja samas nään miten hahmos
piirtyy mun eteen
Katson horisonttiin,
aurinko alkaa paistaa
Nousee metsän takaa,
tuoksut nenässä taas
haistan
Kaivan päiväkirjan tekstit
esiin, joita skriivailin
Vaikka tein ne puoliunes,
niissä on paljon
viisastaki
Paljon tärkeetä, kun
paremmin perehtyy
Paljon totuuksii elämästä,
nyt kysyy mikä vois
erehtyy
Kohtalo saa näyttää, että
näenkö sut jo huomenna
Kuolema saa niittää satoo
näin nuorena
Suljen silmät, pinnan alle
vajoo pää
Laineet tuudittaa mut
uneen, susta kaunista unta
nään