Ennen siellä missä leikkivät lapset
Miettii eilistä, Naamaläpi peilissä kalpee
Ei jaksa eikä tartte
Tehdä mitään enään, mitään pelkää, elää vaan itseensä varten
Käydä välil kaupassa Ja Lauantain saunassa
Kolmos olutta väkisin Laumassa
Ja sitten taas Darrassa lenkille
Näät kuinka spuget ryhdistyvät, yhdistyvät puistonpenkille
Yli kylmä, Talven ydinsydän saa paleleen
Ja valelee jääpuikoilla ripset lapsenne,
jotka pakenee Hangelle, tekien enkelin
Nähty melki on ennenkin, taakse telkien helvettiin
Poikanne ja tyttärenne krapula aamunaan,
Pyytää almuja rahapulaan, Kadulla
Katuu ja kirjoittaa jatkuvaa saagaa maatuvaa
Ei lehdet tulen takii saa sammuu vaan jättää tunteet savuumaan
Itseensä varten elää elämäänsä jokainen, tunnusta hekään eivät ehkä pelkäävänsä
Sitten tän kaiken, Vetää perässänsä manalaan, Ei oo enään ketään herättämässä, palaamaan
Mielletään vaikeeks, Enää hyljitään, mut siihen pyritään, siks onnellisii hyvin vähän kylillä
Vieden tän kaiken, Naiset ja miehet ja lapset, Jokanen sen tietää et elää kaikki
Vaik oon väsyny, pystyn aukaseen silmäni
Siihen maailmaan jossa syntyy joskus kaukanen minäni
Vankilaan, vaiko vapauteen lampsimaan
Jossa lapsia, jotka veljiä ja siskoja ainiaan
Moni miettii sitä, että mitä tien niin pitkän päässä
Miettii mihin päästään, pienessä päässään
Siemenestä sikiää täällä lisää lapsia ja
Tahdissa tanssitaan vaik tuhoo katuja tankit ja
Vaaditaan enemmän, sikiö kaavitaan ku hedelmä
Laaditaan menetelmät, ettei mitään pakko tehdä
Kenenkään, tahdissa edetään ku pellepäät rivissä menevät ja tekevät
KAiken sen eteen, ettei taskussa nää hedelmät
Tuu säilymään, onnesta jälki juuri ja juuri häilyvä, tuuli näin kylmä
Ei oo ollu koskaan, polut pullollaan moskaa
Dokut pullottaa ja tungottaa rujot portaat
Alta merien ja mantujen Suomeen
Pohjoiseen naiseen, jonka luulit jo kuolleen
Täällä patriooteil leijonapinssei
Nuorille mielille lähilukulinssei
On oppipoika tullu primitiivimiehiin
Isästä polveen ja polvesta isäks
Seuraava sukupolvi puberteetti-ikään
Mielipidet isännän ei muuta mikään
Voit nähdä lapsen ajamassa pyörää..
Et kuinka talon sisäl lyödään iltamyöhään
Se ei saa enää vuorovaikutusta isoisään
Ja viima tunkee oven raosta kinosta sisään
Vaik ei tunne tätä omaksensa
Se uskoo olevansa isillensä velkaa
Ei ikin kotiansa pääse sen lähemmäks
Suomi, Finland, historia X