IRC-Galleria

HAASTE

TEHTÄVÄNANTO: paljastan viisi omituista tapaani/piirrettäni. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä (paljastamaan viisi outoa tapaansa omaan päiväkirjaansa). Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä. :>

1. Säilytän yhä 8-vuotta sitten kuolleen kissani tavaroita
2. Huudan kirjoille. (Jos vaikka tiedän murhaajan olevan juuri seuraavan nurkan takana ja henkilö menossa sinne... plaaplaaplaa...)
3.Minulla on kännykässä (vuosi sitten ostettu) edelleen ne suojamuovit päällä vaikka ne repsottavat aivan kauheasti.
4.En voi mennä kotona yksin tupakalle, jollei minulla ole kaveria mukana niin pitää olla ainakin jotain lukemista.
5.Käyn kaupassa suihkimassa/haistelemassa miesten deodorantteja.
Haastan:

dragona_
Lilleri
Aksuli^
^^yoshi^^

Outoja ovat myös valheet jotka tulevat sillä hetkellä kun on jo sanomassa totuuden ja sitten se livahtaa täysin odottamatta.

Mutta kaikken ärsyttävintä on se että sanot jotain minkä luulet pitävän paikkaansa ja sitten saa selitellä myöhemmin miksi on valehdellut.. Jaapa jaa. Elämä on ja sillai.

... kuinka helppoa on välillä sanoa se pieni valkoinen valhe jottei totuus, jossa ei kuitenkaan ole mitään pahaa/hävettävää, tulisi ilmi?? Siis aivan pieni valhe joka kuitenkin jää vaivaamaan itseään tai unohtuu ja tulee siksi ilmi että puhuu itsensä myöhemin pussiin..

Niitä tulee aina välillä, ja sitten jää mietimään miksi sanoi niin, ja toivottavasti ne ei tule enää esiin myöhemminkään. Kertakaikkisen hassu juttu.

Keppihevosella toiseen juttuun..
Pian koko yksinäiset ry:n jäsen kunta on täysi-ikäisiä. JIPII!! Onnittelut näin etukäteen sille toiselle osakkaalle. Alle viikon päästä jo maataan krapulassa.
Sisko vie pienen murun sinne baariin vaikka se sit tulis kui kalliiks.. (Mut et kyl juo miun kaikkii rahoi!! Prkl..)

Sattuu jo etukäteen...
Tänään oli hammaslääkärin tarkastus. Eihän siinä.. sain heti kaksii uutta aikaa. Poraillaan ja mahdollisesti poistetaan.. :p
Sen siitä saa kun syö kaikkea makeaa....paljon..
Piti ihan käydä hampilääkärin jälkeen lohduttautumassa kaupoilla. Laukkuja laukkuja.. Ei nyt kuitenkaa. Yksi laukku vain. Komea ihana laukku...
Tykkään laukuista jos ette oo viellä huomannu..

....

Siinhä se. Ei o tapahtunu mitää... *Ylläri pylläri...*

meidän perheen ensimäinen (toivottavasti viimeinen) kylmä sota taisteltu. Kaikkeen sitäkin joutuu...

Pian paukkuu raketit taas taivaalla, kyllä se oudon nopeasti vuosi menee ihmetellessä... Ja nyt oon vuoden päivät ollu kiltti, sainpas pidettyä lupaukseni. Mitähän sitä lupais ens vuodeks.. Ei ainakaan mitään turhan radikaalia, pitäähän ne lupaukset sitten pystyä pitämäänkin. Eli tupakanpolton lopettaminen on ainakin jätettävä laskuista.. Äkkiseltään kun alkaa pohtia ni vois luvata vaikka itselleen useammin hemmottelua, tai ulkoilua....

Ai joo oonhan mie yhden lupauksen jo tehnykkin... Lupasin sisko kullalle että jos hää tavottaa miut vaaleenpunaset housut jalassa kadulta ni saa ampua..
Pitääkin muistaa se ku lähtee kaupoile ens kerran heräteostoksille. x)
Mutta Hyvää uutta vuotta vaan kaikille!

Mutta minua kyllä epäilyttää jos joku kysyy minun mailiosoitettani joltakulta eikä kuitenkaan kirjoita... Näinköhän oli osoitteen kysyminen edes oikeasti mielessä vai jokin muu... No sellaista sattuu.

Ja se edellisen merkinnän hiiri on edelleen ihan yhtä ärsyttävä tapaus, mutta oon o päässy "itseni herraksi" enkä anna mokoman pihtarin vaivata enää mieltäni.. Siitäs sait, epäonnistuit... Ähkutti...

Kyllä joulun aika on omituinen, se saa miussa vahvasti tiettyjä pahoja puolia esiin... Vaikka ois kaikki miten hyvin elämässä ni ne samat pahat puolet yrittää kyllä hyökkäillä.. Löytyisiköhän jostai lääkitystä ongelmaan...muualtakin ku keskiajalta..?

... joka välillä on kuin jääpuikko ja välillä kuin olisit jotain jota hän on pitkään kaivannut.
Tällänen saakelin kissa hiiri leikki alkaa jo pitemmän päälle nyppimään ja jos tää jatkuu enään yhtään mie sanon itteni irti... Niks naks Ovi lukkoon ja avain salaiseen piiloon.

Hmmmm, enpä muista millon oisin viimeeks ollu yhtä ärsyyntyny, siitä täytyy olla pitkä aika.. Taisi olla viime talvena aika samoja aikoja... Että onnittelut tälle hiirelle... Onnistut taas.

juomaan nimittäin. Maanantaina kävin muutaman ottamassa. Ihan kivaa oli... nyt oon kipee. Flunssa hyökkäs miun kimppuun ihan yllättäen. On se röyhkee... xD
Naurakaa vaan että siitäs sait perheellinen ihminen ku lähdet juomaan ja jätät miehes lasten kanssa kotiin. Ei kyllä kaduta yhtään, oli kaiken tään kurkku kivun ja nenän tukkosuuden arvosta. Ens kerran jos lähtis siskon synttäreillä tammikuussa, ei viitti useemminkaan uhmata kohtaloa, tiiä vaikka tulisin joka kerta kipeeks...

Ukko mokoma ehti lähteä ryypiskelemään enneku mie ehin sanoo 'kinkkuni on uunissa kinkkuni paloi karrelle'. On tääkin ja miekun meinasin lähteä tyttöjen kanssa käymään lähikuppilassa ottamassa yhden rauhoittavan siiderin ja kuuntelemaan rauhatonta karaokea. Ja kaiken kukkuraks se ukko varasti viellä miun seuralaisenki kuskiks ittelleen. Sanoisin ettei kovin lujasti mene. Mut tää muistetaan ja painetaan korvan taa tulevaisuutta ajatellen....

Se iskeytyi tajuntaani kun luin erästä blogia. En sittenkään ole ainut joka on yksin, yksin koska on aina yrittänyt miellyttää enemmistöä. En olekkaan ainut joka jo koulussa oli niitä 'ei niin suosittuja' koska ei halunnut loukata ketään eikä joutua riitojen keskelle...

Onneksi hillitön miellytämisen tarpeeni on jo selkeästi väistymään päin. Ehkä jo pian saan rakennetuksi kaveri-/ystävyys-suhteen jonka ottavana ja antavana osapuolena on molemmat eikä vain toinen. ja ehkä saan korjattua jo nykyisiä ystävyys-suhteitani parempaan päin.