IRC-Galleria

"Pauliina! Herää! Meidän mökki on palanut!"

Nämä olivat ensimmäiset sanat tänä aamuna, 29.9, Herran vuonna 2007, klo 07.55. Ensimmäinen uninen ajatukseni oli: "Onko meillä mökki?" Vasta lauseen toisen toiston jälkeen ymmärsin, että meillä tosiaan on mökki ja että sille oli käynyt jotain. Todellakin käynyt. Se oli palanut perustuksia myöten.

En osannut reagoida tilanteeseen. Meidän mökki. Miten sille voisi tapahtua mitään? Senhän piti aina olla paikka, joka olisi oma, ihan ikioma. Isäni oli pitänyt lähteä Tallinnaan samana aamuna, mutta oli lähtenyt kotiin ja sieltä hän lähtisi heti tuolle neljän tunnin ajomatkalle. Päätin sillä hetkellä lähteä mukaan.

Odottaessani isäni tulevan kotiin, pakkailin hiukan reppua, jonka ottiasin mukaan ja mietin tapahtunutta. Kyyneleet tulivat vasta äidin epätoivoisen lausahduksen myötä: "Herra antoi ja Herra otti, mutta kiittämään en nyt kykene."

Tottahan on, että olen suutuspäissäni sanonut, että kun mökki ja sen rakennukset minulle vanhemmiten jäävät, polttaisin koko paikan, mutta enhän minä niin olisi koskaan tehnyt. Vaikka mökkillä viihdyinkin, tiesin sne olevan vanhemmilleni vielä enemmän kuin minulle. Unelma. Oma. Koti. Isälleni se oli hyvin rakas ja tiedän, miten tuskaista asia on hänellä ollut.

Nyt sitä ei ollut enää. Kaikki oli poissa. Vain kivijalka ja hiiltyneitä puunpalasia ja epämääräistä roskaa. Kuitenkaan en enää osannut itkeä. Tilanne oli mielumminkin tragikoominen. Näin hiiltyneen hirren päälle nostetun, mustaksi palaneen keramiikkakoirani. Hymy nousi kasvoilleni ja kysyin varovasti paikalla olevalta poliisilta, saisinko viedä koiran pois. Hän hymyili ja sanoi, että tuskin palo siitä on lähtenyt, joten siitä vain.

Menin puromme rantaan ja putsasin tuon keramiikkakoiran kasvot ja muun ruumiin. Vain sen silmät suostuivat antamaan takaisin oman värinsä. Ennen ruskea mäytäkoirapatsas oli nyt mattamusta, mutta kasvojen keskeltä katsovat ruskeat silmät kiilsivät. Toinne jalka oli poissa, mutta lupasin tehdä sille uuden. Silitin koiran päälakea ja vein sen ulkovessamme hyllylle, koska se oli ainoa paikka, joka ei ollut lukossa. Muiden paikkojen avaimet olivat sulaneet palossa.

Vasta äsken tajusin, että edellisyönä kävin nukkumaan vasta puoli kahdelta yöllä ja mökkimme palosta oli ilmoitettu kahdelta yöllä. Olin ollut koneella ja suunnitellut roolipelihahmoa nimelta Tuhka.