IRC-Galleria

Sateekaarisilta.

Juuri taivaan tällä puolella on paikka, jota kutsutaan Sateenkaarisillaksi. Kun sellainen eläin kuolee, joka on ollut täällä erityisen läheinen jollekulle, tuo lemmikki menee Sateenkaarisiltaan. Siellä on niittyjä ja mäkiä kaikille erityisille ystävillemme, jotta ne voivat juosta ympäriinsä ja leikkiä yhdessä. Siellä on paljon ruokaa, vettä ja auringonpaistetta, ja ystävämme ovat lämpimässä ja niillä on hyvä olla. Kaikki sellaiset eläimet, jotka ovat olleet sairaita tai vanhoja, ovat jälleen terveitä ja elinvoimaisia; haavoitetut tai vammautuneet ovat jälleen eheitä ja voimakkaita, juuri sellaisia jollaisina muistamme ne menneitten aikojen unissamme. Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä yhtä pientä asiaa lukuun ottamatta: jokainen niistä kaipaa jotain jälkeen jäänyttä niille erityisen tärkeää henkilöä. Ne kaikki juoksevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jolloin joku yhtäkkiä pysähtyy ja jää tuijottamaan etäisyyteen. Sen kirkkaat silmät ovat tarkkaavaiset, sen innokas keho vapisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmästä kiitäen vihreän ruohokentän yli nopeammin ja nopeammin. Se on onnistunut näkemään sinut, ja kun sinä ja erityinen ystäväsi lopulta kohtaatte, te takerrutte toisiinne jälleennäkemisen riemussa ettekä koskaan enää eroa. Onnellisia suukkoja sataa kasvoillesi, kätesi hyväilevät rakastettua päätä, ja katsot jälleen kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutta eivät koskaan poissa sydämestäsi. Sitten ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...

Kirjoittaja tuntematon

Minkki oli joutunut taivaaseen. Kun se tapasi Pyhän Pietarin, joka sanoi sille: "Sinä olet ollut niin hyvä ja kaunis eläin maan päällä, että saat toivoa mitä haluat", Pietari lupasi. - "Mitä toivot?"
Minkki mietti hetken, ennekuin vastasi: "Haluaisin sellaisen turkin, joka on tehty vanhojen akkojen nahoista."

Pikku lintu lensi etelään talveksi. Oli jo kylmä ja linnun siivet kangistuivat ja se putosi maahan pellolle. Kun se makasi siellä, paikalle tuli lehmä joka pudotti läjän sontaa sen päälle. Lanta oli pehmoista ja lämmintä ja virvoitti pikkulinnun. Lintu nautiskeli ihanasta lämmöstä onnellisena ja alkoi ilosta visertää. Ohikulkeva kissa kuuli viserryksen ja lähti tutkimaan mistä ääni tulee. Se löysi linnun, kaivoi sen esiin lannasta ja napsi suuhunsa!
A) Eivät kaikki ole vihollisiasi, jotka heittävät paskaa niskaasi. B) Eivät kaikki, jotka kaivavat sinut ylös paskasta ole ystäviäsi. C) Kun on lämmin ja hyvä olla, on parasta pitää turpa kiinni!

Elikkäs, tässä näitä nyt olis:

1.Mulla on tapana tehdä päässäni ihmisistä koiraeläinhahmoja.

2.Elän piirtämiäni, ja tulevia sarjakuviani lenkilla koiran kanssa. (Puhun, murisen, kuvailen.ym.)

3.Minulla on tapana yrittää liikutella korviani, kuten koira...(ne muuten liikkuvat!)

4.Aina tiskatessani minä laulan.

5.Vääntelen nenääni.