IRC-Galleria

Meillä oli kivaa :>

+ sori et olin kiukkunen.

ja ei ollut kivaa.

Oispa lomat koulua ja koulupäivät lomaa.

Tällane fiilis tänään.

soittelin pianoa koko aamun.

Kohta aattelin käpristyä sohvan nurkkaan marshmallow-kaakaon ja Arséne Lupinin kanssa.

+edelleen vähän kipeä ;<

Nuha-lunssa-alilämpö sairaus.

Keksin tänää uuden sanan: Nuhatuttaa ;> oon nero.

haistakoon paska.

mun oikee puoli on tukossa.

+ pileet jatku eile :>

+ Mun limulinja ei ihan onnistunut, mut ei se mitään.

TÄNÄÄ JATKUU !

ei oikeesti. :DD

juodaan annin kanssa.
tein sophielle fritsdun
öon onnellinen
VOIVOIVOIVOVI
höpöhöpö

kännippäällä

AINA

RAKASTAN TEITÄ

Jonna sanoo (19:09):
no hyi kalle lemuaa
Essi sanoo (19:09):
ihanko tosi.
Jonna sanoo (19:09):
hyihiyhyi tänäänki se lemuili mun eessä
Essi sanoo (19:11):
se lemuaa kyl aina!
Jonna sanoo (19:11):
nii tekee
Essi sanoo (19:12):
se ei lemuais jos se tajuis vaihtaa joskus vaatteita
Jonna sanoo (19:12):
kyllähä se vaihtaaki
Essi sanoo (19:12):
?
Jonna sanoo (19:12):
mutta se käy puntilla niin usein
Essi sanoo (19:12):
ja uimahallissa
Jonna sanoo (19:12):
että KAIKKI sen vaatteet haisee
Essi sanoo (19:13):
mut jos se pesis niitä niin kylhän se siten.
ja vaihtais tosiaan useammin
Jonna sanoo (19:14):
niin kait
ajatuski sen hajusta kuvottaa
Essi sanoo (19:15):
joten ei ajatella sitä!
Jonna sanoo (19:16):
ei !

Luin tänään noita vanhoja päiväkirja merkintöjä ja ajatuksissani nauroin niille. Välillä nousi ajatus 'mitä, miten mä nyt tollain, oonko ollu vähän lapsi, herraisä'. Sillon tajusin että musta on tullut vanha. Tai no ei nyt VANHA, mutta kyllä on havaittavissa jonkinasteista henkistä kasvua. Kaikki on ollut kevyttä ja helppoa, huoletonta. Ja samalla hyvin pinnallista. Hyvin harva osaa lukea rivien välistä miltä musta on tuntunut noina aikoina. Itsekään en osannut. Tuli vain sellanen lämmin ja iloinen olo. Meillä oli sillon tosi hauskaa yhdessä, ja vaikken mä ollut niin tiiviisti teiän kanssa, tiesin että pystyin luottamaan teihin. Nyt kaikilla on omat elämät, ja omat kuviot, eikä vanhoille ole enää tilaa. Kauhea ikävä. Uudet ihmiset mun ympärillä vain korostaa mun suurta ikävääni sinne, minne mielestäni kuulun.

Ihmiset (minä mukaan lukien) on muuttuneet ihan mielettömästi. Miten jostain sellaisesta, joka joskus aidosti välitti, josta mä aidosti välitin, on tullut niin tyhjä ? Pelkkä kuori edellisestä. Aika on mennyt tosi nopeasti, siitä on jo vuosi kun jännitin yhteishakua, ja onnellisena odotin pääseväni pois, aloittamaan elämää. Tajuan että se "elämä" mitä etsin ja mitä halusin oli vain utopistinen haave, pelkkä mielikuvituksen vääristymä. Mikään ei ole niin kuin luulin silloin. Yritän päästä mahdollisimman nopeasti eteenpäin, jottei taaksepäin katsominen, tai menneisyyden ajatteleminen koskisi niin pahasti. Yritän hukuttaa huonot muistot hyvillä, etten katkeroituisi ja jäisi jumittamaan paikoilleen.


On helpompaa mennä eteenpäin katsomatta taakse, kun kävellä takaperin.