nyt kaikki on toisin, en oo sama, mul on paljon kerrottavaa
haluun jakaa kokemuksii muille, ettei ne tee samoi virheitä
nii tiedän mitä on paha olla, olla nolla tai seistä pilvellä
hirveetä, hienoi juttui, kuollu tuttui viereltä,
mut on niitäkin jotka on kokenu enemmän ja tääki tuntuu pieneltä
mut jos hädin tuskin saan ees yhen miettiin tätä järkevästi,
ni miks en sais tän kaiken keskel tuntee itteeni tärkeäksi?
mut on tehty särkyväksi, eikä tää tuska tee siitä helpompaa
oon ollu vihanen ja nähny punast, ku on joku tullu mulle huutelee,
mut ei se auta et huutaa takas, vaa ymmärtää ja oppii kuuntelee;
se mikä vaivaa, vaivaa kaikkia, yhdes keksitään ratkasu
ette tiedäkään mitä oppinu teiltä, paljo oon siin ajas kasvanu
siks en oo enää allapäin kun tiedän, et tuol on joku joka välittää
tärkeint on, et on kaikki hyvi, uskaltaa mennä kaiken yli,
vaik on kokeillu rajoi, käyny siel ja huomannu, et mä oon liian lähel tien reunaa