Näkyy peilist, kato mua, arvet jäi
Mä en lipsu, tää pysyy pystyssä
Ei kaveripiirii vaan kunnioituksen ympyrä
Kelle puhuu, kelle ei, mä oon tarkka
luottamuksen kaa, se tulee bäkkiin ku karma
Haluun elää ilman paskaa omatunnolla
Gonakurkona, kaikin puolin kovas kunnossa
Frendien puolest en sodi täällä turhaan
Kateus, se ei koskaan sovi tähän kuvaan
Mä en tarvii teeskentelijöit vierelle
sen takii piiri vaan pienenee
Sitä arvostaa vast kun on yksin
Ei voi avautua kelle vaan
Mun sydän käyttää kypärää ku Edelmann