'Mä en kestä enää, en jaksa enää, en haluu elää. Sä teit musta hullun rakkauteen, sä olit mun huume, olin riippuvainen susta. Sitten sä jätit mut ja sain vakavia vieroitusoireita. Sä et välittänyt, et ees huomannu, mut parempi nii, en kaipaa sun sääliäs, vaik sitä tuskin heruiskaan. Ei en haluu sitä, en haluu muistella sua, haluun vaa unohtaa kaiken kokemani. Miks näin pääs käymään? Miten katsoin sun silmiin ja kuuntelin sun ääntäs ja olin kuin lumottu. Kaikki särkyi, kaikki meni ja tiputit mut tähän julmaan maailmaan, potkit mua ja heitit herjaa, en kestä tätä enää. Taas näin käy, luulin et oot erilainen, oon pahoillani et lankesin suhun mut ymmärräthän sä, etten mä voi sille mitään, et rakastan sua vieläkin? Muista se, mitä ikinä tapahtuuki. Älä unohda sitä, älä ikinä. Sillä joskus, mä tiiän, sä vielä tunnet miltä musta nytten tuntuu. En oo vihanen, rakastan sua. Haluun sulle pelkkää hyvää mut en pystyy katsoo sua enää. Mä lennän pois, mul ei oo muuta vaihtoehtoo. Sä et arvannu sitä, mut sua ei se ees haittaa. Mut kyl sä viel huomaat, mitkä oli seuraukset siitä, ettet sä enää kertonu, ettet sä enää välittäny. Mä en haluis olla itkee, mut en voi muutakaan. Mä rakastan sua, nyt ja aina'