IRC-Galleria

Sä olet kristallia, niin kirkasta
ettei sua voi verestävin silmin katsoa
Sä olet kristallia, niin haurasta
ettei sua voi vapisevin käsin koskea
Sä olet kristallia ja vaikka sylisi on sirpaleita
tahtoisin siihen käpertyä kuolemaan

Miksi hyvät miehet
lähtee valheen tielle?
Miksi kääntää takkiaan
ja omia valintojaan
perustella syyttämällä muita?
Ei kai hälläkään ole hyvä olla,
mutta syyttämällä muita
ei ainakaan tilannetta
paremmaksi muuta

Rakkauttakin saa vaikka rahalla,
mutta valheittensa kanssa jää pian yksin

Kuin tiimalasi leijumassa tyhjässä avaruudessa
on aika menettänyt merkityksensä
Asfaltin halkeamat kukkivat tiellä,
joka ei muista mistä lähti,
ei tiedä mihin mennä
Ovia ilman seiniä
Ei mitään niiden takana,
salaisuuksia niiden sisällä
Kuollut maa ja kuolemattomat patsaat
vartioimassa sen hiekkaa
Päivällä se on punaista,
yöllä mustaa
Erämaasta toiseen tuulen mukana vaeltaa
Tyynien alta paljastuu, tyynien alle peittyy
rakennuksien riekaleet,
paksut kallot, hauraat luut
Ne on jäänne elämästä joka kuin mieleen muistuu
ja taas unohtuu

Mä kusen sun mokkakengilles
ja kun sä kuolet
niin ne sulta vien!

Olen poika miehen saappaissa,
miehen joka ei osaa sanoa ei
Olen poika kestä pidetään,
mies ketä kunnioitetaan
Olen poika joka kaikkia haluaa,
mies joka vain yhtä rakastaa
Olen poika ongelmissa,
mies joka ei sitä myönnä