IRC-Galleria

Rahaa on ku roskaa
Roska on paskaa
Paska on moskaa
Moska on paskaa
Paska on roskaa
eikä enää rahaksi muutu

Toinen jalka haudassa
ja toinen seppeleitä potkii
Toiset itse tiensä rakentaa
ja toiset tietä meiltä kysyy
Joku syntyy kultalusikka suussa
ja joku ikänsä töitä tekee
Joku syyttömänä syntyy
ja toinen ei ikinä lasta saa
Tervetuloa maailmaan!

Jos tiellämme on puu,
se kaadetaan
Jos vastaan tulee joki,
se padotaan
Jos kohtaamme jonkin lajin,
se tapetaan

Maailma kehittyi päivässä,
ihminen tunnissa
ja tuhosi kaiken sekunnissa

Teininä rakastuminen oli rakkautta,
ilman vastarakkauttakin
ja jos sitä sai
kaikki oli vielä ihmeellisempää
Eikä mikään maailma tai elämä
mahtunu siihen rakkauteen,
tai sen menetykseen
Ei oltu lapsia, ei enää leikitty
Eikä oltu aikuisia, ei oltu vastuussa
omasta elämästä
Elettiin kirjaimellisesti tunteella!

Ootko koskaan kuullu sitä Rock´n rollii
joka 50' luvul nuorison villitsi?
Väkisinkin alkaa naurattaa
kun pappa kuuntelee Rock´n rollia
Rock´n rollia!

Ootko koskaan kuullu sitä Punk-rokkii
joka 70' luvul nuorison villitsi?
Väkisinkin alkaa naurattaa
kun faija kuuntelee Punk-rokkia
Punk-rokkia!

Ootko koskaan kuullu sitä Hip Hoppii
Joka 90' luvul nuorison villitsi?
Väkisinkin alkaa naurattaa
kun broidi kuuntelee Hip Hoppia
Hip Hoppia!

Tulevaisuus tulessa,
menneisyys tuhkaa
Ei mitään määränpäätä,
kai eksynyt elämään

Sä olet kristallia, niin kirkasta
ettei sua voi verestävin silmin katsoa
Sä olet kristallia, niin haurasta
ettei sua voi vapisevin käsin koskea
Sä olet kristallia ja vaikka sylisi on sirpaleita
tahtoisin siihen käpertyä kuolemaan

Miksi hyvät miehet
lähtee valheen tielle?
Miksi kääntää takkiaan
ja omia valintojaan
perustella syyttämällä muita?
Ei kai hälläkään ole hyvä olla,
mutta syyttämällä muita
ei ainakaan tilannetta
paremmaksi muuta

Rakkauttakin saa vaikka rahalla,
mutta valheittensa kanssa jää pian yksin

Kuin tiimalasi leijumassa tyhjässä avaruudessa
on aika menettänyt merkityksensä
Asfaltin halkeamat kukkivat tiellä,
joka ei muista mistä lähti,
ei tiedä mihin mennä
Ovia ilman seiniä
Ei mitään niiden takana,
salaisuuksia niiden sisällä
Kuollut maa ja kuolemattomat patsaat
vartioimassa sen hiekkaa
Päivällä se on punaista,
yöllä mustaa
Erämaasta toiseen tuulen mukana vaeltaa
Tyynien alta paljastuu, tyynien alle peittyy
rakennuksien riekaleet,
paksut kallot, hauraat luut
Ne on jäänne elämästä joka kuin mieleen muistuu
ja taas unohtuu

Mä kusen sun mokkakengilles
ja kun sä kuolet
niin ne sulta vien!