IRC-Galleria

Miksi on olemassa luonne. Tiistai 18.11.2008 23:14

Ainoan minuutin olen halunnut. Luovuttanut veden suolaisuuden, iäti pitää jäädä vuodattamaan. Kuinka syvää onkaan kun kukaan ei nosta aaltoja valmiiksi. Ja ainoa joka aurinkoa pelkää. Sivuuttaa nyrkillään ja mielenterveyteni on yksinkertainen. Ei kannata tunteilla. Tarkoitukseni sinussa... Liian kauan joku on rytenyt keskellä tietä. Aution kopio on asettunut talooni, pakko oli muuttaa naapuriin. Ennen kaikkea, mitä olenkaan tehnyt. Kuihtuneen värisävy, hopeinen kultaisessa elämässäkö? Häikäisee halpuudellaan. Ennen sitä olin, ennen tätä en koskaan säädyltäni yltänyt kultaan. Olen vain yrittänyt huijatuksi saada, heti vain vakuutuksetta juosta. Ymmärrykseen. Tai jonkun muun. Antaa sinun ymmärtää todellisen arvoni... Vaikken olisikaan hiiltä kummempaa. Ehkä olen menettänyt kaiken olennaisen. Enemmän tai vähemmän huijaan, saatan joskus valehdellakin. Asetan sormenpäät vastuuseen, mutta raakaahan elämä on. Ei minulla ole vuosia, vaikka puhuisitkin. Kääntäisit kasvosi mieluummin pois. Ehkä joskus saatan katsoa takaisin... Olen avuttomin. Koko elämäni on katolla näytillä, laula vain, taivaalla ei ole tähtiä. Horroksessa yömaan. Mene pois, lennä edes. Vie minut kotiin. Ehkä pelkään, mutta en huuda merkiksi sinulle. Elän alla maan, kutsu sitten jos haluat. Jos et voi mitään luvata, miksei kasvot reagoi? Enkö osaa enää lentää? Yksi viimeinen, onnellinen loppu olisi minun toiveeni. Jätä minulle muutama sana, luulin niiden olevan lunta. Haluaisitko myydä voimaa juosta kotiin. Sano se. Sano. Yksikin sana, niin herään.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.