IRC-Galleria

Tää päiväki alko jo hirveenä ko näin ihan outoa unta. Siinä juoksin Annin perässä pitkin kaupunkia, ko se tahto viiä kortin Ranualle. HMM. Sit oltiinki meillä ja minu entinen TaeKwon-Do-opettaja seiso keskellä olohuonetta pyyhe päällä ja oli vähä et mitä sitä tekis. Me sit mentii Annin kans pihalle ja jätettii se siihe.

Tuli tosi ahistunu olo kuitenki tuosta, liekö sit ne asiat mistä me siinä puhuttiin? Joita en kyl muista. Ahistaa jo sit lisäks ko pitäs tehä taas asioita ennen huomista; siivota, pakata, käyä kaupassa ja kaikkia pikkujuttuja. Ihmisiä en jaksais missäänkä määrin nähä, ei mun kans olis nyt kiva ees olla.

Ja oonko mie vähä epäreilu, ko jos kaverille sattuu jotain hyvää, niin otan sen itteeni sillä tavalla et alkaa angstittaa, ko tietää et itelle tuskin nii koskaa sattuu. Tietty oon tosi ilonen kaverin puolesta, mut silti... Ei vaan jaksas uskoa, et täs elämäs olis kauheesti mitään hyvää mun varalle.

Onneksi saa viikon irtioton tähä "normaaliin" elämään, että josko mieliala palautus ees hippusen verran ko pääsee sukulaisten luo. Tai jotain.

Vihaan talvea ko kaikki tuntuu nii toivottomalta sillo.