Rääh. Vituttaa olla terve. Ois kiva olla välillä vähä kipeäki ja jäädä kotia kattoon leffoja. Tietäsin mitkä leffat kattosink. Mutta ei. En oo ollu kunnolla kipeä moneen vuoteen. :C
Ja muutenki hajottaa taas kaikki. Nyt ekana tulee mielee et ko sain hissasta vain kasin. Ja kyllä, VAIN kasin. Mulla on kauhea nipottaminen hissasta että pitää saada hyvä. Ja tämänhetkisistä käydyistä kursseista (joita on neljä), yks on 9. Ja seki oli taidehistoriaa. Kirjotuksista näillänäkymin tulossa M. Ois pitäny jo alottaa sen mediapäiväkirjan tekeminen, mutta vitut oo saanu mitää aikaseks. Ei tuu tästä nyt oikee mitää.
Koulukuvat meni päin perCttä. Taas. Jokavuotinen perinne. Jees. Eipä muuta voinu oottaakkaa. Kertookoha seki jotain et porukoilla on olohuoneessa vaan minu tarhakuvia esillä...
Ja kaikista pahin hajotus on yhen ihmisen takia, joka on kuitenki omalla tavallaan nii ihana ja kaikkea, mutta kuitenki tavallaan en voi sietää sitä. Tai sillee hassusti. Ehkä se ärsyttää eniten ko en saa oikeen minkäänlaista otetta siitä. Välillä son tosi kiva ja näin, mutta toisena hetkenä piikittelee ja on ärsyttävä teini. Ja pelkään että napsahdan vielä joku kerta ja menen sanomaan, mitä mie ajattelen. Mikä ei siis olis kovin hyvä asia tulevaisuuden kannalta. Ei ainakaa minun. Koska tiiän että siltäpuolelta ei ole mitään odotettavissa. Ehkä kaveruutta, mutta no siis joo. Onha seki nyt tyhjää parempaa, mutta silti. Ei riitä mulle. :D Tai no joo, mielummin kaveri ko ei mitää. Mutta toisaalta pää meinaa räjähtää kaikesta. En vaan tiedä mitä aatella koko ihmisestä. Kyrsii. Toivossa ois kiva elää, mutta no jaa. Tulee vaan pahaa mieltä. Taas. Ärh. Ja ko ei sitä voi unohtaa ja niin. Joo, ei mitään järkevää.