IRC-Galleria

Kyllä se jatkuu vielä. Erittäin pahoja panetuskohtaukia taas lomilla kotona ollessa, mutta en kuitenkaan langennut mihinkään houkutukseen. Viikko enää jäljellä. Tuntuu vahvasti, että tulen selviämään tästä.

Et ehkä tajunnut, kun jotain kerroit ja kaduit. Et ehkä tiennyt, että jotain rikoit eikä sitä saa korjattua.
Et ehkä ymmärtänyt, että teit minusta kahvinkeittimen, jonka voit laittaa päälle kun kaipaat kahvia. Kun olet kyllästynyt kahviin, laitat minut pois päältä ja etsit itsellesi espressokeittimen. Mutta kuukauden jälkeen kun kaipaat taas normaalia kahvia, kuvittelet että voit tuosta vain tulla laittamaan minut taas päälle, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Minä en ole kahvinkeitin, tai jos olen, niin sillä kahvinkeittimellä on tunteet.

Heräsin juuri kauniseen utopistiseen ajatukseen vapaudesta. Ei kukaan joka kertoo mitä tehdä ja milloin. Ei herraa eikä rouvaa jota palvella, eikä maata jota puolustaa. Ei velvollisuuksia ketään tai mitään kohtaan. Olen oma herrani.

Tietenkin tuokin on vain ajatus, mutta kaunis ajatus. 200 aamua palvelusta takana ja 70 siis vielä edessä, mutta aika lentää kuin keihäs useiden päiden lävitse. 200 tuntuu hyvältä, niin hyvältä. Vielä paremmalta tuntuu silti se, että 70 päivän päästä kotiudun reserviin ja teen elämälläni jotain, en tiedä mitä ja missä. Päivä kerrallaan, päivä kerrallaan.

Lähes kaksi viikkoa jo kulunut selibaatissa oloa. Tämä saattoi kuulostaa helpolta, ja se on melko helppoa jos olet armeijassa kasarmilla ja olet viikonlopun kiinni. Valitettavasti lähdin eilen lomille ja heti kotiin päästyäni iski armoton kiusaus. Tähän auttoi vain rauhallinen musiikki sekä lattian tuijotus sängyllä maaten, sekä mahdollisimman nopeasti kavereiden seuraan. Kotona vältä yksin oloa, ja varsinkin myöhään koneella oloa. Suosittelen katsomaan myöhään telkkaria, siihen pisteeseen, että olette väsyneitä. Menkää nukkumaan ja nukkukaa mahdollisimman pitkään.

Tänään kävellessäni kadulla, jossa näkee viehättäviä naisia, alkoi tuntumaan jo kipua, niin henkistä kuin fyysistä. Tämä estyisi tietenkin jos olisitte kaveriporukalla ja huomionne kiinnittyisi muuhunkin kuin vastakkaiseen sukupuoleen ja näiden kauniiseen ulkoasuun. Välttäkää myös tilanteita, joissa olette kahden vastakkaisen sukupuolen edustajana kanssa johon voisitte/voitte tuntea seksuaalista vetoa. Sillä siinä istuessanne ja rupatellessanne mukavia, selibaatti alkaa kostautumaan. Tunnettu yhä suurempaa henkistä piinaa, ette pysty keskittymään kunnolla, aluksi raajanne saattavat alkaa tärisemään, lopulta koko keho. Jos, ette lopeta ajoissa tätä tapaamista, tuloksena on joko se, että kerrotte suoraan miten kovat kivut teillä on ja miten vain naisen apu voi pelastaa teidät kunnialla tilanteesta. Oikean käden oikeuden käyttö on erittäin alhainen tässä tapauksessa, mutta kukaan järkevä mies ei anna tilaisuuden mennä hukkaan kauniin naisen kanssa, paitsi jos on jo entuudestaan kaunis nainen jota rakastaa.

Toinen vaihtoehto on se, että valitatte asioista ja nainen lähtee, mutta saatatte tämän autollenne ja raiskaatte tämän, joka on RIKOS. Eli välttääkää näitä tilanteita jos vain pystytte, ihan vain jo ylipäätänsä omanne ja muiden hyvinvoinnin vuoksi. Tärinä lakkaa 5-10 minuutissa, kun olette poistuneet tilanteesta, vaikka henkinen tuska jää vielä joksikin aikaa. Heti päästyänne kotiin kylmään suihkuun, muutama olut/lonkero ja tupakka jos tupakoitte. Rentoutukaa ja yrittäkää saada mielenne jonnekkin muualle.

Eli kun toinen viikko on loppumaisillaan, välttäkää naisia tai ainakin näiden kanssa kahdestaan oloa. Kulkekaa miesvoittoisissa laumoissa, sillä lauma luo turvaa. Jos olette intissä, yrittäkää välttää koko aikana lomille lähtöä, sillä tämä kipu on pahempi kuin kinkun vitutus. Lomilla olo selibaatin aikana on toisinsanoen aivan täydellinen itsekidutuksen keino, ja siitä selviäminen vaatii rankkaa itsekuria ja monia tapoja rentoutua. En suosittele heikkohermoisille. Vielä 2 viikkoa jäljellä, onneksi pian takaisin kasarmille, pois naisten lähettyviltä ja näkyviltä.

Tosiaan TJ on 75. ^^ Reservin aurinko kohoaa pikku pikku hiljaa reservin horisontista.

No niin. 1 viikko takana kieltäytymistä ihanista lihan iloista naisten kanssa (jota ei ole kyllä tarvinnut tehdä, koska ei täällä Kmaalla naisia ole, eli en ole kyennyt kieltäytymään. :D ) sekä oman käden oikeuksista itseensä. Muutama vaikea päivä mutta niistä selvisi varsin mainiosti kun oli seuraa, kahvia ja tekemistä. :)

Valitettavasti 1 viikon aikana lääkintämiestoverini lomille päästyään ei enää kestänyt houkutusta ja ajautui oikean käden oikeuden käyttämiseen. Huomaan, ettei motivaatio ole enää niin hyvä kun aiemmin, mutta olen huomannut, että se rentoutumisen tunne joka seuraa asioista joista olen kieltäytynyt tammikuun ajaksi aina kaasunaamari-miittiin asti, pystytään tavoittamaan myös yhden tunnin nyrkkeilysäkki-sessiolla, 9 kilometrin lenkillä tai ryyppäämisellä. Kolmea edellä mainittua aktiviteettia harjoittaen aion pystyä olemaan vielä n. 3 viikkoa selibaatissa, vaikka en likaisia, irstaita, halukkaita, supereroottisia ja toisinaan hieman perversoituneita ajatuksia mitä tekisin tai haluaisin naisten tekevän.

1/4 osa takana ja 3/4 edessä. :D TJ on muuten 81, huomenna paukkuu kympit.

Ainakin siihen asti kunhan saan uudet silmälasit. Oikealinssi ei enää pysy kiinni ja kunnes saan uudet en tule näkemään yhtikäs mitään. -.- vatuttaa. Sokeana ja yksinäisenä ei ole kiva olla, erittäin pahat vibat. Muistotkin vaanii yössä ja hetkiä, jolloin hiljaisissa tiloissa ilman ketään, seuranaan vain muistot kuluneilta 3 vuodelta, jotka tuottavat vain haikeuttaa, kaipuuta, tuskaa ja jälkiviisautta. Mutta sekin oli ennustettavissa jo 3 vuotta sitten, että jossain vaiheessa tulee takkiin, aina. Ei ole ikuista onnea tai muuta, se on vain hetkellinen olotila.

On olo kuin olisi saanut uuden lelun. :D Sivustolla on jo päälle 550 käyttäjää, ja joukosta löytyy irc-gallerian käyttäjiä muutama, varsinkin Zombiewalk- ja Kaasunaamarit-yhteisöstä. :D
Vihdoin jotain kunnollista zombeilua ajatellen. ^^ Gotta love the flesh, to taste the blood.

Itse löydyn sieltä käyttäjänimellä George the Korpshe. :D

Kyllä vain, päätimme nohevan lääkintämieskollegani kanssa aloittaa "Touhutipattoman"-tammikuun vieton. Eli vielä 26 päivää ilman runkkaamista ja seksiä. Tämä on testi johon moni mies ei pakosti pysty, emmekä mekään pakosti. :D

Kuitenkin aiomme yrittää. Toista ei saa provosoida eroottisella kuvamateriaalilla tai muulla vastaavalla joka aiheuttaa mielihaluja edellämainittuihin tekoihin. Tämä on pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri askel meille.

Toiset kollegat päättivät löydä vetoa, kumpi tipahtaa ensin ja kuinka kauen edes menee ennen tipahtamista. Olkoon voima kanssamme.

Kaasunaamari-miitti onkin "Touhutipattoman"-tammikuun päätösilta. :D Ainiin :D TJ 87.

Enää 107 aamua. Kyllä nää pikku hiljaa vähenee nää aamut. Jouluaatto meneekin lentokoneeessa Barcelonaan päin. Sieltä takaisin 2.1. ja sitten loppu tammikuu meneekin sairastuvalla, hieman kinkkua tulee joulun jälkeen. No sitten viikolla 4 taas lomille. :D Kyllä tää tässä menee. Positiivinen asenne ratkaisee.

Aamuja 127 enää, eli ei niin pitkä aika. Lääkintämiehenä on mukava hoitaa palvelustaan.
Kuitenkin pian lomille.