IRC-Galleria

Toinen alokasleirini takana. Mitkä epidemiat siellä vallitsikaan, vietiin puolet jätkistä veksiin. Tuli pari yöllistä lanssikeikkaa kun piti evakoida tyyppi KOKSiin. Ekana yönä ei tullut nukuttua yhtään ja oli hassu fiilis. Loppu aika meni päivisinin Hamina-Kotka väliä istuen lanssin kyydissä ja Haminassa vetäen torimunkkia lanssilla ja katsoen naisia ja käytyä kaupassa.

Leirin nukuin mukavassa homeisessa mökissä, jossa oli sähkölämmitys ja kerrossängyt. Perjantaina oli sitten edessä 21km alokasmarssi taisteluvarustuksessa, itse toimin marssilla lääkintähenkilönä 3. ja 4. joukkueelle sekä keltaiselle-osastolle. Aurinko paistoi, musiikki soi korvissa ja elämä hymyili. Tämä oli erittäin mukava pikku kävelyreissu, verrattuna omaan alokasmarssiin. Muutama rakko-tapaus tuli vastaan sekä buranan tarpeisia, mutta näistä selvittiin mainiosti. Hieno viikko takana siis.

Huomenna aamulla taas lomille, nokosille ja illalla Waltersiin. :)

Tupa on pimeänä ja ainoat valot mitkä valaisevat hieman pimeää tupaa, tulevat muutamasta läppäristä jonka ääressä eri tykkimies tekee asioitaan. Itse olen yksi näistä pimeässä dataavista tykkimiehistä. Taustalla soi leppoisempi musiikki ja mieli on täynnä mukavia mietteitä. Tulee täydellinen hetki, jossa mieleen ei eksy mitään pahaa eikä onnetonta ajatusta. Pystyn täysin antautumaan hyvälle ololle, ja elämään hetken täydellisessä onnen tilassa. Hymyilen vain ja annan ruumiini ja aistieni nauttia tästä elämyksestä.

Toisaalta koko päivä oli varsin mukava, johtuen kaiketi siitä, että edeltävä yö oli mukava. Se, että on erittäin hyvämieli kun menee nukkumaan, pelastaa jo seuraavaan päivän. Se, että pystyy puhumaan asioista, niin erilaisista, ihmisten kanssa, kunnes väsymys pakottaa nukkumaan on jotain hienoa. Kun pääsee purkamaan pahan olon kerralla pois, jäljelle jää tunne, joka on lähes orgasmin oloinen hyvänolon aalto kehossa. Ei ole mitään salattavaa, ei mitään joka tuottiais vaikeuksia. Voi olla rennosti ja nauttia olosta.

Yön pimeinä hetkinä, kun vallitsee hiljaisuus voi keskittyä omaan rauhaansa, vaikka ei olisi yksin huoneessa. Tulee oma yksiö, oma alue, jota mikään ei voi murtaa. On se ihana hyvänolon tunne.
Kaipa siihen liittyy se, että pikku hiljaa tulevaisuus selkenee, eikä ole epäselviä asioita mielessä. Elämä yksinkertaistuu.

Kyllä vain naiset ja herrat, mahdoton tapahtui. Tämä pieni olento oli kykeneväinen pidättäytymään lihanhimoista kokonaisen kuukauden ajan. Välillä se ei tuottanut ongelmia, välillä se teki elämästä helvettiä, mutta kuitenkin en kadu tekoani. Tämä kasvatti niin itsekuriani, itsetuntoani sekä se todisti, että olen kykeneväinen tekemään asioita loppuun asti, enkä jätä niitä kesken. Tunnen olevani askeleen lähempänä mies-olemusta, kuin poika-olemusta. Kiitos kaikille, jotka tukivat ja kiitos kaikille, jotka epäilivät suoritukseni mahdollisuutta. Eräät ihmiset olivat huomaavaisia ja tarjosivat juotavaa, uroteosta, kiitos siitäkin. :) Nyt elämä palaa normaaleille raiteilleen taas, kun tammikuu on ohi, katsotaan mitä loppuvuosi tuo tullessaan. VAROITUS! Jos harkitset itsekkin samaa tempausta, varmista että olet paljon muiden ihmisten seurassa, mieluiten intissä, jos sinulla on nainen, varmista, että aloitat siten, että nainen on mahdollisesti ulkomailla tai jossain muualla, siten etten hän ei pysty asettamaan sinua kiusauksen kohteeksi. Selvennys vielä, että ainoat asiat jotka eivät ole sallittuja ovat yhdyntä sekä masturbointi, eli teillä on lupa suudella ja halata ja puristella perseestä, mutta siihen se jääkin. Onnea matkaan, jos ryhdytte samaan. Ainiin, Assar se tuoppi sitten! ;)

Eilen tapahtui myös kaikkea ihmeellistä ja samalla perversoitunutta. Kallion BAR 21:ssä kokoontui Kaasunaamari-yhteisön porukka miitille. Ohjelmassa oli mautonta huumoria, tusseilla leikkimistä, alkoholin käyttöä, karaokea sekä mainiota seuraa. Aero teki kaksi katoamistemppua, josta jälkimmäiseltä hän ei palannut koskaan seuraamme, ties minne mennyt tuo mies, jonka vatsa oli täynnä alkoholia. Kun BAR 21 meni kiinni, lähdimme jonottamaan taksia, jossa osa seurueesta suuntasi Roihuvuoreen ja toinen pienempi neljän hengen seurue, jossa minä olin ainoa yhteisön-jäsen, suuntasivat Kamppiin Heavy Corneriin, jossa istuimme loppuun asti. Eräät henkilöt alkoivat lähes puhumaan politiikkaa ja toiset taas keskittyivät suurien drinkki määrien alas vetämiseen. Kun merkki tuli saattoivat kumppanini, minut Kampin odotustilaa jossa hyppäsin heti Porvoon bussiin, tietenkin ensin hyvästelin heidät. Olisi mukava nähdä heidät uudestaan, mukavia ihmisiä ja kovin tyylikkäitä, ainakin eräät.

Aamu on taas normaali, kunnon baariyön jälkeinen aamu. Eli aivan saatanalliset suonenvedot jalat, johtuen neste tasapainon puutteesta. :D Mutta oli hienoa nähdä taas pitkästä aikaa vanhoja kasvoja ja tutustua uusiin. Kuvia räpsittiin ja ne ilmestyvät, ainakin valitut, myös tänne Irc-galleriaan herättämään pahennusta. >:D

Tosiaan päivän TJ on 60! 2kk vielä ja se on ohi. :)

Kyllä se jatkuu vielä. Erittäin pahoja panetuskohtaukia taas lomilla kotona ollessa, mutta en kuitenkaan langennut mihinkään houkutukseen. Viikko enää jäljellä. Tuntuu vahvasti, että tulen selviämään tästä.

Et ehkä tajunnut, kun jotain kerroit ja kaduit. Et ehkä tiennyt, että jotain rikoit eikä sitä saa korjattua.
Et ehkä ymmärtänyt, että teit minusta kahvinkeittimen, jonka voit laittaa päälle kun kaipaat kahvia. Kun olet kyllästynyt kahviin, laitat minut pois päältä ja etsit itsellesi espressokeittimen. Mutta kuukauden jälkeen kun kaipaat taas normaalia kahvia, kuvittelet että voit tuosta vain tulla laittamaan minut taas päälle, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Minä en ole kahvinkeitin, tai jos olen, niin sillä kahvinkeittimellä on tunteet.

Heräsin juuri kauniseen utopistiseen ajatukseen vapaudesta. Ei kukaan joka kertoo mitä tehdä ja milloin. Ei herraa eikä rouvaa jota palvella, eikä maata jota puolustaa. Ei velvollisuuksia ketään tai mitään kohtaan. Olen oma herrani.

Tietenkin tuokin on vain ajatus, mutta kaunis ajatus. 200 aamua palvelusta takana ja 70 siis vielä edessä, mutta aika lentää kuin keihäs useiden päiden lävitse. 200 tuntuu hyvältä, niin hyvältä. Vielä paremmalta tuntuu silti se, että 70 päivän päästä kotiudun reserviin ja teen elämälläni jotain, en tiedä mitä ja missä. Päivä kerrallaan, päivä kerrallaan.

Lähes kaksi viikkoa jo kulunut selibaatissa oloa. Tämä saattoi kuulostaa helpolta, ja se on melko helppoa jos olet armeijassa kasarmilla ja olet viikonlopun kiinni. Valitettavasti lähdin eilen lomille ja heti kotiin päästyäni iski armoton kiusaus. Tähän auttoi vain rauhallinen musiikki sekä lattian tuijotus sängyllä maaten, sekä mahdollisimman nopeasti kavereiden seuraan. Kotona vältä yksin oloa, ja varsinkin myöhään koneella oloa. Suosittelen katsomaan myöhään telkkaria, siihen pisteeseen, että olette väsyneitä. Menkää nukkumaan ja nukkukaa mahdollisimman pitkään.

Tänään kävellessäni kadulla, jossa näkee viehättäviä naisia, alkoi tuntumaan jo kipua, niin henkistä kuin fyysistä. Tämä estyisi tietenkin jos olisitte kaveriporukalla ja huomionne kiinnittyisi muuhunkin kuin vastakkaiseen sukupuoleen ja näiden kauniiseen ulkoasuun. Välttäkää myös tilanteita, joissa olette kahden vastakkaisen sukupuolen edustajana kanssa johon voisitte/voitte tuntea seksuaalista vetoa. Sillä siinä istuessanne ja rupatellessanne mukavia, selibaatti alkaa kostautumaan. Tunnettu yhä suurempaa henkistä piinaa, ette pysty keskittymään kunnolla, aluksi raajanne saattavat alkaa tärisemään, lopulta koko keho. Jos, ette lopeta ajoissa tätä tapaamista, tuloksena on joko se, että kerrotte suoraan miten kovat kivut teillä on ja miten vain naisen apu voi pelastaa teidät kunnialla tilanteesta. Oikean käden oikeuden käyttö on erittäin alhainen tässä tapauksessa, mutta kukaan järkevä mies ei anna tilaisuuden mennä hukkaan kauniin naisen kanssa, paitsi jos on jo entuudestaan kaunis nainen jota rakastaa.

Toinen vaihtoehto on se, että valitatte asioista ja nainen lähtee, mutta saatatte tämän autollenne ja raiskaatte tämän, joka on RIKOS. Eli välttääkää näitä tilanteita jos vain pystytte, ihan vain jo ylipäätänsä omanne ja muiden hyvinvoinnin vuoksi. Tärinä lakkaa 5-10 minuutissa, kun olette poistuneet tilanteesta, vaikka henkinen tuska jää vielä joksikin aikaa. Heti päästyänne kotiin kylmään suihkuun, muutama olut/lonkero ja tupakka jos tupakoitte. Rentoutukaa ja yrittäkää saada mielenne jonnekkin muualle.

Eli kun toinen viikko on loppumaisillaan, välttäkää naisia tai ainakin näiden kanssa kahdestaan oloa. Kulkekaa miesvoittoisissa laumoissa, sillä lauma luo turvaa. Jos olette intissä, yrittäkää välttää koko aikana lomille lähtöä, sillä tämä kipu on pahempi kuin kinkun vitutus. Lomilla olo selibaatin aikana on toisinsanoen aivan täydellinen itsekidutuksen keino, ja siitä selviäminen vaatii rankkaa itsekuria ja monia tapoja rentoutua. En suosittele heikkohermoisille. Vielä 2 viikkoa jäljellä, onneksi pian takaisin kasarmille, pois naisten lähettyviltä ja näkyviltä.

Tosiaan TJ on 75. ^^ Reservin aurinko kohoaa pikku pikku hiljaa reservin horisontista.

No niin. 1 viikko takana kieltäytymistä ihanista lihan iloista naisten kanssa (jota ei ole kyllä tarvinnut tehdä, koska ei täällä Kmaalla naisia ole, eli en ole kyennyt kieltäytymään. :D ) sekä oman käden oikeuksista itseensä. Muutama vaikea päivä mutta niistä selvisi varsin mainiosti kun oli seuraa, kahvia ja tekemistä. :)

Valitettavasti 1 viikon aikana lääkintämiestoverini lomille päästyään ei enää kestänyt houkutusta ja ajautui oikean käden oikeuden käyttämiseen. Huomaan, ettei motivaatio ole enää niin hyvä kun aiemmin, mutta olen huomannut, että se rentoutumisen tunne joka seuraa asioista joista olen kieltäytynyt tammikuun ajaksi aina kaasunaamari-miittiin asti, pystytään tavoittamaan myös yhden tunnin nyrkkeilysäkki-sessiolla, 9 kilometrin lenkillä tai ryyppäämisellä. Kolmea edellä mainittua aktiviteettia harjoittaen aion pystyä olemaan vielä n. 3 viikkoa selibaatissa, vaikka en likaisia, irstaita, halukkaita, supereroottisia ja toisinaan hieman perversoituneita ajatuksia mitä tekisin tai haluaisin naisten tekevän.

1/4 osa takana ja 3/4 edessä. :D TJ on muuten 81, huomenna paukkuu kympit.

Ainakin siihen asti kunhan saan uudet silmälasit. Oikealinssi ei enää pysy kiinni ja kunnes saan uudet en tule näkemään yhtikäs mitään. -.- vatuttaa. Sokeana ja yksinäisenä ei ole kiva olla, erittäin pahat vibat. Muistotkin vaanii yössä ja hetkiä, jolloin hiljaisissa tiloissa ilman ketään, seuranaan vain muistot kuluneilta 3 vuodelta, jotka tuottavat vain haikeuttaa, kaipuuta, tuskaa ja jälkiviisautta. Mutta sekin oli ennustettavissa jo 3 vuotta sitten, että jossain vaiheessa tulee takkiin, aina. Ei ole ikuista onnea tai muuta, se on vain hetkellinen olotila.

On olo kuin olisi saanut uuden lelun. :D Sivustolla on jo päälle 550 käyttäjää, ja joukosta löytyy irc-gallerian käyttäjiä muutama, varsinkin Zombiewalk- ja Kaasunaamarit-yhteisöstä. :D
Vihdoin jotain kunnollista zombeilua ajatellen. ^^ Gotta love the flesh, to taste the blood.

Itse löydyn sieltä käyttäjänimellä George the Korpshe. :D