IRC-Galleria

...ekaa kertaa kunnolla 4 kuukauteen meni mieliala varsin alapainoiseksi. Muistoja ja liian hyvät sellaiset sai mielen raiteiltaan. Miten toivoisikaan pulloa viinaa, mutta tyydyn naklaan, joka sopivasti keveyttää pään ja mielen ja muistot katoaa päästä hetkeksi. Toki sähköposti levykaupppa X:ltä, kuvasi hyvin ajatustilaa: Miksi pitää aina tuntua pahalta. He he he...loistava ajoitus otsikolla ja maililla. Huomenna on töitä ja toivottavasti kiireinen päivä.

Töitä on, töissä käyn ja työni teen kunnolla. Työkaverit on mukavia ja työpaikka on melko lähellä kotikoloa. Asiakkainen pääosin vanhoja ihmisiä, lapsiperheitä, turisteja sekä aina välillä kauniita nuoria naisia, jotka ovat ilo silmälle. Valitettavasti sekaan mahtuu myös näitä oikeasti reiluisti ylipainoisia mies- ja naishenkilöitä, pääosin kuitenkin naishenkilöitä, jotka eivät osaa nähtävästi pukea itselleen sopivia vaatteita. Turhan usein niillä näkyy päällä liian tiukkoja vaatteita, sekä lantiokorkuisia housuja ja hameita, vaikka vyötärökorkuisilla vastaavilla vaatekappaleilla ja hieman löysemmin istuvilla vaatteilla, he eivät näyttäisi ylitsepursuavan itsestään ulos. Ei ole tarkoitus loukata ketään, mutta miettikää vähän miltä näytätte kun tulette karkkikauppaan ostoksille tai liikutte yleensä. Ylipainoinenkin henkilö voi näyttää hyvältä, kun hän pukeutuu oikein. Kunnioittakaa vartaloanne, älkää puristako sitä vaatteidenne välistä pois, kuin sinappia tuubista.

Punatäplä-ihottuma ituu vieläkin ihossani, mutta kaipa pahin menee ohi 3-4 viikon kuluttua. Varsin ärsyttävä tauti on kyseessä, sillä se parantuu itsestään ja se parantuminen ilmenee hilseilynä. Ei muuten, mutta kun kasvot punoittavat ja hilseilevät niin ei se näytä kivalta kenenkään mielestä. Lisäksi se estää varsin hyvin uusien tatuointien ottamisen, tai voisi niitä ottaa, mutta lopputulos ei olisi kaunis. Onneksi tähänkin sairastuu vain kerran elämässään.

Pitää keksiä jotain tekemistä töiden jälkeen kyllä, kun ei jaksa jäädä koko illaksi kotiin jumittamaan koneen ääreen. Tai muutenkin kotona on varsin tylsää, paitsi kun jaksan tehdä kunnolla kasvisruokaa, enkä vain ottaa kulhollista muroja. Töissä on se hyvä puoli, että kun syön omat evääni vasta klo 14-15 maissa, niin ei sitten illalla kotona oikein jaksa syödä mitään.

Alkoholi, tuo elämää piristävä asia. Baarissa ja hyvässä seurassa se maistuu ah jumalaiselle, mutta se on hintavaa, mutta onneksi töitäkin alkaa pian olemaan koko viikonlopun niin sinne ei mene rahaa liikaa. Sen sijaan tarvitsen jostain 5-6 pulloa Tequilaa (silveriä, goldia, mitä vain, kunhan se on tequilaa) 2-4 pulloa Jägermeisteria, 2-3 pulloa Hunaja Rommia ja 2-3 pulloa Banaaniliköööriä sekä 2 pulloa Grenadiinia. Näillä voisin lämpiminä kesäöinä ja vapaapäivinä nauttia kunnolla elämästä kesäisessä Porvoossa. Ongelma on vain se, että Suomesta ostettuna hinta nousee yli korvien. Virossa tuskin ehdin käymään töiden vuoksi, mutta se jää nähtävästi.

Provinssirock 2009 liput haen tuossa parin viikon päästä kun tulee palkka. Zombiewalkkia varten pitää tilata punanaamiosta hieman tavaraa porukalla, samoin Varustelekasta pari pikku asiaa Black Ops 2 varten. Siinä taisivat ollakkin kesän menot. Tosin olisi mukavaa päästä joku vapaa viikonloppu käydä moikkaamassa Hansia, Aeroa, Limppua ja Hoopeeta Kallion baarikierroksen muodossa, toki olisi mahtavaa jos paikalle löytyisi myös Örmy-Eki, Stuge ja Hampton Crew Oulusta. Mutta tuo on tulevaa, mutta toivottavaa.

Tajusin juuri verenhimon iskiessä taas pitkästä aikaa elävään riistaan (yleensä nuoret naiset, neitsyt sen parempi, ne kirkuvat enemmän) ja sisimpien ja pimeimpien ghoulimaisten halujeni noustessa pintaan huomasin erään muuttuneen seikan. Olen kasvissyöjä, voinko siis tuntea verenhimoa ja saalistusvimmaa eläviä kauniita naisia kohtaa, vai tulisko minun vain tuijottaa heitä ja pureskella kurkkua ja lyödä puuta samaan aikaan.

Eli lasketaanko veri lihansyömiseksi. Itsehän vain repisin nahan ja lihaksen rikki, jotta veri pulppuaisi naamalleni, en toisinsanoen söisi lihaa. Ja kasvissyöjä zombi kuulostaa, no viattoman söpöltä. ^^

Sain vihdoinkin tehtyä kaikki ennakkotehtävät Metropolian Graafisen linjan hakuja varten!
Mitä tuskaa ja kidustusta! Asiaa ei auttanut se, että ulkona on sataa ja harmaata, päätä on särkenyt koko päivä ja väsyttää vaan, vaikkei ole syytä sille. Nytten olen ansainnut pikku päiväunet ja sitten illal Jamin ja Juusolin kaa Doningtoniin juomaan viimeiset rahat. Ah elämää.

on tästä kaasunaamari- ja kaasusuojelupäähänpinttymästä hyötyä.
Piti tänään putsata likainen, haiseva ja lähes tukossa oleva lattiakaivo.
No, päälle kuminen NVA kaasusuojelupuku, päähän SA int M95 nasse suodattimella ja käteen kumihanskat. Homma hoitui helposti ja siististi.

Always stay prepared you never know where or when your gonna need them.

eka reservin. Aurinkopaistoi, linnut lauloi ja taivas oli sininen.
Sain tehtyä jo toisen ennakkotehtävän valmiiksi kolmesta.
Kävelin keväisessä Porvoossa aamupäivällä iloiten elämästä.

Eilen illalla laitoin jopa AMK-hakupaperit menemään.
1. Graafinen suunnittelu, Metropolia, Tikkurila
2. Ensihoito Ko, Metropolia, Helsinki
3. Matkailu Ko, Haaga-Helia, Porvoo

1. on 2/3 ennakkotehtävästä tehty.
2. pitäis metsästää pääsykoekirjat tässä huhtikuun myötä.
3. no jotain piti keksiä. Löytyy tosta saman kadun varrelta, eikä tarvitse erikseen lukea pääsykokeisiin.

Muuten tämä päivä meni syödessä, löhöillessä ja katsoen 70's shown 6. kausi loppuun ja aloitellen 7. kautta. Illalla Ranelin kaa varmaan eka Paahtimoon ja sieltä Waltersiin, ehkä törmään tuttuihin. :O

Ainiin sain Lekan paketin postista. NVA kuminen suojapuku on hot hot hot, mutta en saanut hanskoja. :( Mut Itävaltalaiset housut on mukavat päällä, mie tykkään. ^^

Onhan tää hieno tunne, mutta toisaalta on sellainen tunne, että olisin saanut potkut töistä.
Kuitenkin kun asiaa miettii, niin viimeiset 6kk tein Sairastuvalla vastaanottoapulaisen töitä normaalisti 5 päivää viikossa, sitten 2 päivää vapaata. Lähes normaali työviikko siis.

Kuitenkin on se hienoa, että intti on käytynä, tehden hommia josta piti. Nytten paluu normaaliin elämään hyvien kavereiden, töiden, opiskelun ja vapaa-ajan pariin.

MoveLämäri kiittää ja kuittaa kanssaan palvelleita.

Tkm Turró AJ astuu huomenna reserviin. Sodanajansijoitus on seuraava:
Rannikkohuoltokomppania
Huoltojoukkue
Kaatuneidenhuoltoryhmä
KAATUNEIDENHUOLTOMIES!

Olen haudankaivaja ja ruumiiden lajittelija. :D Ihan pirun kiva nakki siis.
Baby, I'm a gravedigger and I like it. Kiss my shiny ass.

TJ 1!

päättyy huomen aamulla, kun palaan viimeisen kerran viikonloppuvapailta Kirkonmaan linnakkeelle. Tavallaan hieman haikea olo on havaittavissa, linnakkeelle jää monta erittäin hyvää tyyppiä vielä jatkamaan palvelustaan, mutta jokaisen palvelus tulee lopulta tiensä päähän. Toisilla aiemmin kuin toisilla. Tietenkin kun päivät vierähtävät ja ovat muutkin reservissä, voi reservissä käydä tuopilla ja muistella intti-aikaa. Tai sitten ei.

Kuitenkin tuntuu hyvältä kun normaaliin elämään palaaminen lähestyy, työtkin alkavat pian ja ehkä uuteen kouluunkin pääsee, josta mahdollisesti seuraa muutto uudelle paikkakunnalle ja omaan kotiin.
Siihen on vielä paljon aikaa ja kevään ja syksyn välillä ehtii tapahtua paljon, elämäntilanen tai -katsomus muuttua, tavata uusia ihmisiä jotka suistavat elämän raiteiltaan tai ohjaavat sen uuteen suuntaan.

Silti, intistä jään kaipaan ohjattua herätystä, ruoka on aina valmiina otettavaksi, täysihuolto ja hauskat persoonat ja vakio päivärytmi sekä alhainen kynnys mennä harrastamaan liikuntaa.

Kuitenkin torstaina 2.4. n. klo 15 astuu Kotkassa Kuusisen Sataman porteista tämä poika reserviin auringonpaisteessa.

TJ on 4.

On kiva numero se kymmenen.
Kymmenen sormea.
Kymmenen varvasta.
Kymmenen euroa.
Kymmenen tequilashottia.
Kymmenen vuotta.
Kymmenen kertaa.
Kymmenen kaunista tyttöä.
Kymmenen kevät päivää.
Kymmenen mitä vaan...
...mutta mikään muu kymmenen ei oo niin kiva kuin...
TJ KYMMENEN!