Kuunnelkaa tota samalla ku luette tätä:
Joulu on kohta taas ovella, kohta on ensimmäinen adventti ja saadaan avata eka luukku kalenterista.
Kohta on joulu, kulutusjuhlan riemuvoitto, kapitalistien juhlaa. Ostetaan lahjoja ja vielä enemmän halutaan niitä, me tehdään pitkät listat, mitä halutaan ja suututaan jos ei saada kaikkea.
Kaiken sen kulutuksen keskellä me ei edes ajatella niitä, joilla ei ole mitään. Suomen kodittomat jotka ovat onnellisia kun ne saa jouluaattona lämpimän ruuan ja ehkä uusia vaatteita. Vanhuksia, jotka ovat yksin laitoksissa ja heitä ei muisteta. On vaan liikaa kiirettä ostaa lahjoja.
Kävellään Joulupatakeräyksen ohi vaivaantunut ilme naamalla ja unohdetaan se samantien, eihän meillä ole rahaa laittaa euroa tai kahta keräykseen kun kaikki lahjat pitää ostaa.
Vielä vähemmän me ajatellaan niitä, jotka taistelee elämästään kehitysmaissa päivittäin ja herääminen uuteen päivään aloittaa uuden taistelun. Siellä ei oikeasti ole_mitään_ ei puhdasta vettä, ei ruokaa, suurimmalla osalla lapsia ei ole vanhempia. Silti he löytävät ilon ihan pienistä asioista, kuten puhtaasta vedestä, joka on meille itsestäänselvyys. Huovasta, joka lämmittää öisin tai ruoka-annoksesta, jossa on puuroa ja maitoa.
Joten, ennenkuin teette järjettömän lahjalistan ajatelkaa niitä, joilla ei ole mitään. Viettäkää erilainen Joulu ja antakaa kriisialueelle lahjaksi vaikka kana tai lehmä tai kirkon ulkomaanapuun rahaa. Olkaa vähemmän itsekkäitä ja ajatelkaa miten asiat ovat paljon huonommin jossain muualla.