Oon jo parisen kuukautta miettiny, että miks ihmeessä asioiden pitää muuttua aina silloin kun sitä vähiten odottaa tai haluais. Jostakin tosi läheisestä ystävästä voi yhtäkkiä tulla hyvin etäinen. Yhtäkkiä joku jolle vielä vähän aikaa sitten kerroit kaikki huolet ja murheet on sellainen jolle ei halua kertoa mitään, koska hän ei kuuntele. Voiko ihmiset oikeesti muuttua tosta noin vaan ihan erilaiseksi kuin se johon silloin aluksi tutustui?Ihmissuhteet on näköjään jatkuvaa opettelua varsinki jos on tapahtunu isoja asioita näiden ihmisten elämässä. Ei voi olettaa että asiat menee samalla tavalla kuin ennen kun joku läheinen ihminen on ollu poissa kauan aikaa. Se on niin harmi. Hyvästelet läheisen ihmisen matkaan ja sitten kun se ihminen tulee pitkän ajan kuluttua takasin niin mikään ei enää toimi....Olenko minä muuttunu niin paljon vai olinko ottamassa vastaan ihan eri ihmistä kuin sitä joka tuli takaisin?