Nyt kuitenkin näytti kuin todellisuus olisi ollut juuri tätä tässä: neliökilometreittäin tylsiä taloja, joiden pääasiallinen tarkoitus oli kannatella tv- ja satelliittiantenneja; tehtaita, jotka tuottivat arvotonta roinaa televisiossa mainostettavaksi; ankeita varastohalleja, joiden edessä rekat jonottivat päästäkseen tuota roinaa jakelemaan; kaikkialla muualla vain teitä ja liikenteen hirmuvaltaa. Kuin krapulaisten ihmisten remuava ruokaseurue. Kukaan ei olisi sitä halunnut, mutta ei sitä ollut keltään kysyttykään. Kukaan ei ollut suunnitellut sitä eikä se miellyttänyt ketään, mutta silti useimpien oli elettävä sen keskellä.