IRC-Galleria

Rupesin ajattelemaan tarkemmin, että mitä tapahtuu lukion jälkeen;
Kavereiden kanssa tiet eroaa - jotkut pysyy lähellä, jotkut jää kauas - jotkut unohtuu - tulee uusia.

Puhuttiin yho:n tunnilla sekä txt:iin ilta lapsuuden parhaan ystäväni kanssa
tulin ajatelleeksi; ei helvetti, se lähtee ehkä kirjoitusten jälkeen kesällä kauas, jonnekkin...

Mitä sitte ku mä lähen omille teilleni...lähenkö samoille suunnille, vai ihan eri suuntaan?

...kauhia ajatella.. kuvitella... 17 vuoden aikana ollaa melkee päivittäi nähty.. ei iha, mut melkeen.. vähintää kerra viikossa, ei olla ehkä puheen oltu, mut kuitenkin..

...tulee surulliseks ku ajattelee että jossain vaiheessa - väistämättäkin - käy niin että ollaan monen sadan kilometrin päässä toisistamme ehkä... =(

Onneksi meillä on sentään kaikki ne rakkaat muistot, joita kukaan ei ota pois...<3
...Kuljettiin aina polkua joka yhdisti meidän takapihat, joka päivä aurinkoisina tai sateisina kesä- ja pimeinä, kylminä talvipäivinä, aamuisin kysymään toisiamme leikkimään pihalle, ja kun löydettiin ponit joilla päätettiin sinä päivänä leikkiä, mentiin sitten teidän pihan pensaisiin leikkimään, tai kun kaivettiin liukurit ja mentiin laskemaan mäkeä takapihalle, taikka kun sateisina päivinä pidettiin Barbeille naamiaisia, tai ne sähly-matsit teidän käytävässä, sekä kaikki ne meidän superpallo jutut...*huokaa* Ja kaikki ne karviaismarja sodat ja vesileikit "uimaaltaassa", tai kaikki meidän "tyhmät" iltajutut kun oltiin toisillamme yötä, ja kaikki playstation pelit ja muut... Niitä ei kukaan ota meiltä ikinä pois.

"...Redeem me into childhood, show me myself without a shell...."

Kiitos kaikesta miun Mimmu the Pampiainen :''')<3 "ännäynnä ännäynnä *wiuuuu hihihihi*"