IRC-Galleria

Yäh. Olo on äärettömän räkäinen ja tukossa, keuhkoihin sattuu ja yskittää rajusti. Hieman helpotusta kuitenki tullu ku pääsi lomille ja pois kasarmin homeesta. Näemmä tuolla 3. jääkärikomppanian tiloissa on pahemmin kasvustoa kuin huoltokomppaniassa. Saatiin myös rakennuksen paskaisin tupa. Helvetin likainen, pölyinen ja ilmastointi ujeltaa. Aivan selvää vittuilua. Kuultu myös edelliseltä asukkaalta, että juuri tuossa tuvassa eniten oksenneltu ja kustu pitkin lattioita... Selvästikään koksut eivät oikein ole mielissään saadessaan kolme naista sinne, joten tietty meidät laitettiin pahimpaan tupaan. Kiitti vaan. Yksi alikki tosin näemmä tuntee mut jostain, ite ei vain muista lainkaan mistä se on tullut tutuksi, mutta varsin tuttavallisesti se jutteli peittoja ja tyynyjä haettaessa. Tuolla on aika eri meininki, tiukempaa, mutta skapparit vaikuttaa rennommilta. Paljoa ei ole vielä ehtinyt näkemään yhden päivän pohjalta, mutta varmasti tulee avautumaan tämäkin. Jos jotain hyvää niin tupa on toisessa kerroksessa, pohjelihakset kasvaa kun juoksee kahdet portaat ulos järjestäytyessä. Me talsitaan takapihalta syömään. Uuteen paikkaan meneminen nyt on aina stressaavaa, uusia ihmisiä vastassa ja uudet säännöt. Punkkakin tehdään eri tavalla ja pitää taas opetella, nottei ole jääkäri vaan oppilas tästä eteenpäin. Takkiin tuli avaruusvänrikin hopea raita, onpahan vihdoinki jotain siinäki lätkässä.

Tämän tautinsa kanssa vaan joutuu vielä kestämään. Uudet ihmiset ja uusi tupa tietty tekee osansa bakteerikantaan, mutta flunssa alkoi jo ennen muuttoa. Ehkä stressistä. Viimeviikko oli raskas ja vittumainen, on ollut sukset ristissä vähän kaikkien kanssa ja väsyksissä. Raju yskiminen vie veronsa ja tuntuu kuin kroppa olisi lyijyä. Loma ei olisi voinut tulla parempaan väliin ja VLVn lisäksi vielä HL maanantaille niin ehtii ehkä toipua. Ei voi uskoa millaisen määrän räkää ja verta ihminen voi suoltaa ulos itsestään. xP Espoossa nytten, vähän aamupalaa syöty ja voisi öllötellä sängyssä rauhassa parannellen oloa. Päivällä voisi käydä kahvilla ja nähdä peliporukkaa mikäli tavoittaa ihmisiä.

Joskus vähän vituttaa. Nyt useampi asia ja pohjalla on valmiiksi stressiä kaikesta muustakin. ehkä tämä tästä kun saa tietää mihin aukkiin päätyy ja pääseekö haluamaansa koulutukseen. Voi vituttaa enempi jos ei pääse asesepäksi. Nyt on vain väsy ja ärtymys, kurkku kipeänä ja yskiä ei uskalla, koska se sattuu liikaa. Nikotiinin puutetta, muttei kyllä rahaakaan hakea lisää. Aallon pohjaa....

VMP ja reissu Pohjanmaalle. Tuta saatettu haudan lepoon ja pian paluu takaisin kasarmille. Viikonloppu oli tavallaan hektinen, tavallaan rauhallinen. Tässä on vielä mietiskeltävää pitkäksi aikaa, mutta homma jatkuu Kainuun Prikaatissa. Viikko P-kautta jäljellä, huomenna pitäisi saada tietää koulutusvalinnoista. Up we go.

Nyt on sitten jääkäri. Voi mennä jokunen päivä, että oppii oleen sanomatta 'alokas Luomala'. Lomilla kotona, rentoutumassa ja nollaamassa sekä päätä, että kroppaa. Viime viikko oli palauttava, sietiki olla, lihakset yhä jumissa hiihtämisestä ja cooperista, joka oli toissapäivänä. Vala oli eilen, komiasti meni, vaikka petyin kun en päässyt muodossa eturiviin kuten oli aikaisemmin harjoiteltu. Joukkueen ekassa ryhmässä olemisen hyvä ja huono puoli, notta näyt. Nyt mentiinki kolmijonoon ni jäin piiloon. Höh. Naisten tuvassa on meitä enää neljä, ryhmästä lähteny kans kaks pois, mutta näillä mennään! Inttiflunssa ei ota taipuakseen, se meni vain räkätaudista hillittömään yskimiseen ja liman räkimiseen keuhkoista. Kaikilla sama tauti. Draamaa ei oo ollu, porukan kaa tulee toimeen. Hetkittäin hajottaa, minkä pitäs olla normaalia, mutta ei se sitte enää hetken päästä enää tunnu pahalta.

Vielä kolme viikkoa P-kautta, sitte katotaan minne joudutaan!

Dodii.. Joulu meni mukavasti sisaruskatraan ja siskon miehen kaa, tehtiin lumienkeleitä, pelattiin Band Heroa, availtiin lahjoja, syötiin hyvin ja juotiin suht kohtuudella. oli rentouttavaa, ettei tarvinu jouluna reissata edes takaisin ja ei ollut kiire mihinkään. Saatto kerranki keskittyä ihan siihen jouluun. Hello Kitty-pyjamahousut, -paita ja -bokserit oli <3 joululahja.

Saman tien joulupäivänä oli sitten kans lähtö Mikkeliin larppaamaan Terra Novaan. Kamat kasaan vauhdilla ja poikien kaa liikkeelle. Oli hienoa nähä kavereita ympäri Suomea ja päästä pelaamaan tylyä avaruusmerijalkaväen kersanttia, joka etsi uudelleen menetettyä inhimillisyyttään. Paljon pään sisäistä fiilistelyä, vartiossa seisomista, omalla porukalla häijyä läppää ja ennen kaikkea 'rikkinäinen generaattori'-naurua ryhmän veitsispecialistin kuorsaukselle hirnuen. Saatiinpa silläki Samulin pokka pettämään joka kerta. Sotilailla on aina kivempaa, kuten sanonta kuuluu. Päällepäin pitää näyttää olevan ilmeetön ja jatkuvassa vartiossa, mut omalla porukalla voi vahingossa myrkyttää kollegan ylisokerisella kahvilla ja kierrättää taskumattia.

Afterit oli sitten oma shownsa, viina virtasi, laulu raikasi ja pöydällä tuli tanssittua. Irkkubiisien vetäminen Aarnen ja erään toisen kaverin kaa oli loistoa, opinpa Seven Drunken Nightsiin kans pari uutta säkeistöä. Syvällisiin keskusteluihin päästiin aamuyön pikkutunneilla, jotka veny sitte vahingossa aamuun. Unta sai kolme tai neljä tuntia ennen herätystä pakata kamat ja suunnata kotiin. Krapula oli ihan hirveä, suorastaan massiivinen ja vaati pekoniaterian palauttamisen luontoon matkan varrella. Polttaa ei kyennyt. Nukuin koko matkan julmettua hedaria, joka jatkui vielä tähän aamuun asti. Jälkikivuilla mennään viel, eka tupakki yli vuorokauteen pisti vähä täriseen ja huojuun, mutta nyt alkais uskaltaa jo metsästää syötävää.

Kaiken kaikkiaan siis erittäin hyvä joulu, josta suurkiitos kaikille läsnäolleille!

jos ihminen nauraa, se on iloinen
jos ihminen huokailee, se ei jaksa enää
jos ihminen ei hymyile, se on masentunut
jos ihminen katsoo maahan lasittunein silmin, se ajattelee jotakin
jos ihminen itkee, se ei näe ulospääsyä epämiellyttävästä tilanteesta
jos ihminen satuttaa muita, se on kostonhaluinen
jos ihminen satuttaa itseään, se ajattelee olevansa turha
jos ihminen tykkää olla esillä, sillä on liian kovat luulot itsestään
jos ihminen välttää muiden katseita, se haluaa olla rauhassa
jos ihminen katsoo olkansa yli, se kaipaa hellyyttä
jos ihminen pureskelee kynsiään, se on hermostunut
jos ihminen tarttuu toista ihmistä kädestä, se haluaa tukea jostakin
jos ihminen itkee jonkun toisen vuoksi, se rakastaa sitä

Hiljalleen alkais pimuttautua ja laittaa tukkaa kuntoon. Tiedossa Stefun synttäribileet! Niskat on vieläki vähän jumissa sohvalle nukahtamisesta ja olo vähän hömelö, mut eiköhän tämä tokkura selkiä. Viikonloppu on pyhitetty kans siivoukselle kunhan bileistä toipuu kotia asti ja sunnuntaina pitäs nähä kaveria.

Olen myös päättänyt mitä haluan joululahjaksi. Tahdon mopin ja kuivauslastan. Nykyinen kalusto on kärsinyt tai olematon, joten sen vois uusia. Joku reipashenkinen vois kans pölyttää mun matot, muttei mulloo kyllä mattopiiskaakaan.. xP Sen vois ehkä ite hankkia.

Tuntuu niin hyvältä kuin haikealta, reissu oli aivan mahtava, jotain mitä ei unohda ikinä, mutta kotiinkin on hyvä tulla. Kissapojat on kaivanneet paljon, Smert istuu sylissä ja kiehnää naamaansa käsivarteen. On myös poika saanut ison arven naamaansa, mutta se vaan komistaa. Piru on lihonu. :D Kiitos hirveästi Elsulle ja Henrille poikien vahtimisesta, tuun käymään kunhan saan vuorokausirytmini kohdalleen.

Mitä reissuun tulee niin jossain vaihees vois päivittää enempi kuvia kunhan saan niitä koneelle asti hiljalleen. Sitä ennen pysykööt tämä maailmanmatkaus omissa muistoissa ja omalla tiedolla. Suosittelen kyllä kaikille extempore-matkoja, oma oli jotain minkä pitää helmenä kauan.

Tuun pitämään tässä kohta puoliin taukoa ja irrottautumaan koneesta. Notta status tulee oleen offline epämääräisen ajan tai käyttö satunnaista. Ihavvaa tiaroks.

Poika kävi eläinlääkäris.

Se lyhyt rupiama autossa sai aikaan läähätystä, holtitonta kuolausta ja surkeaa mouruamista. Paikan päällä piti ihmetellä kopasta kolmea erilaista koiraa, mutta yhtään ei sähisty. Välillä vaan kellittiin selällään ja tuijotettiin vieressä olevia ihmisiä kummissaan. Tutkimushuoneessa piti heti lähteä sestoamaan ympäriinsä ja joutui tehdä töitä, ettei poika olis karannu tutkimaan viereistä pöytää. Piikin saaminen oli inhottavaa äänestä päätellen. Sitten tutkittiin vähän lisää, kunnes iski äimistys lääkkeen alkaessa vaikuttaa. Ikinä en oo nähny kissaa niin hölmistyneenä ja kirjaimellisesti leuka loksahtaneena. xD Siinä se oli kans sylissä ja pikkuveli otti kuvia ilmeestä. Lopullinen nuupahdus tuli pöydällä, kaikki tassut vaan petti alta ja sitten oltiin kuvan osoittamassa asennossa kunnes hoitsu haki toimenpiteeseen.

Puolituntia myöhemmin sain heräilevän, yhä vain hölmistyneen, kissan takaisin kopassaan. Hoitsu kehui komeaksi pojaksi ja antoi raksupussin maistiaisia, jotka meni myöhemmin kaupaksi liiankin hyvin. Tänään on sitten myös pentu meditoinut ruokakupin luona, pää kipossa, mutta ei koskenu muroihin. Varmaan oli nälkä, mutta ei tehny mieli. Kovin on ollu krapulaisen näköinen, hoiperrellu siksakkia, kaatuillu jos rapsutti ja ollu vähä hämillään. Varmaan ny syytäki hävettää eläintä. xD