IRC-Galleria

Kaks viikkoa leikitty mosien kaa, nyt on viimein aika porhaltaa tukka suorana ulos porteista kohti pitkää viikonloppuvapaata ja unohtaa nää hommat hetkeks ihan kokonaan! YEAH!

Tässä on kohta eka viikko pulkassa huomisen Koti-ikäväpäivää lukuunottamatta. Voi sanoa, että alikeilla on kiire, meillon alimiehitys ja kiffe-alikit jätti tulematta. Holtittomasti hommaa, tiukka aikataulu ja välillä aivan mahdottomia siirtymisiä, joissa ei vaan voi keritä ku eihän nuo ny vielä marssia osaa. Toimistokäyttäytyminen on alkanu jo parantua huomattavasti.

Huomisen hommaksi sai itkk-simulaattorin, pääsen pätemään nohevana aseseppänä sen kaa ja opettaan tyyppejä ampuun. Rastikoulutuksen aikana oli hyviä ilmeitä ku kaverialikki esitteli mut ja totes, ettei koon pidä antaa hämätä - tämä nainen on ampunu apilaksellakin. Olin aika iloinen. ^_^ Ryhmä näyttää aika hyvältä, ei isoja töhötyksiä ja oma tupa on täynnä innokkaita pieniä tyttöjä. Toivotaan että loppu menee kans hyvin, tää alku on ollu taistelua ku alikit selvittää vielä linjauksia, et miten mennään ja mortit on vaan ihan pihalla. Kiirehä ei tunnu loppuvan ikinä. Onneks toimisto on kii niin en pääse enää tekeen korjauksia koulutuskorttiin. Voipa kans todeta, ettei pelkoa et natsat nousis päähän, ei tää mosille huutaminen mitään kiksejä anna. :P

Olipa outoa nukkua kassulla yli kahdentoista ja jumittaa sen jälkeen koko päivän sohvalla pelaamassa Xboxilla Oblivionia ja irkkaamalla. Voisi sitä huonomminkin aikaa käyttää. Iltapalan jälkeen tallusteli komppanian eteen havaitakseen sen olevan yhä lukossa ja tyyppi jonka piti avata ovet ei ollut saanut tietoa siitä. Kivaa. Näinhän nää hommat hoituu. No, sisälle päästiin ja nytten pientä ihmettelyä ennen nukkumaanmenoa.

Onhan se jännää tulla takas Prikaatiin komennustodistuksen asettaman päivämäärän ja kellonajan mukaan ja todeta komppanian edessä, että mesta on pimeenä ja ovet lukossa. Kiva. Istutaanpa ny sit lomatuvassa huomiseen iltayhdeksään ja yritetään uudelleen. Hienoo tää tiedon kulku.

Kainuun prikaati vaihtui Hämeen rykmentiin. Tässä on pari päivää ravattu Aliupseerikoulun portaita ylös ja alas kuudenteen kerrokseen ja totuteltu uuden paikan sääntöihin. Aika eri käytäntöjä, tosin alikit on sopevia. Erityisesti yksi, ellei sitä suututa. Ei kehtaa ku on niin järkälemäinen mieski. xD Huomisesta eteenpäin alkaa varsinaisesti meidän linjan koulutus sitten paremmin näiden ekojen päivien suunnistuksen, valokuvauksen ja muun härdellin jälkeen. Huomenna siis räjähdekoulutukseen ja homman nimihän on aseseppäaliupseerikurssi. Jalkaväen aseet tulossa itelle opiskeltavaksi ja hommaa riittää. Tänäänki vääntäny koulutuskorttia päätä pöytään takoen ku ikinä ennen sitäkää misään tehty. Muutoin tää paikka on varsin rento, hämmentävän piskuinen ja ihan kaupungin kyljes kiinni. Matka kotiin lyheni yli puolella, samoin Espooseen. Käsittämätöntä, että junassa tarvii istua vain tunnin kuuden sijaan!

Yäh. Olo on äärettömän räkäinen ja tukossa, keuhkoihin sattuu ja yskittää rajusti. Hieman helpotusta kuitenki tullu ku pääsi lomille ja pois kasarmin homeesta. Näemmä tuolla 3. jääkärikomppanian tiloissa on pahemmin kasvustoa kuin huoltokomppaniassa. Saatiin myös rakennuksen paskaisin tupa. Helvetin likainen, pölyinen ja ilmastointi ujeltaa. Aivan selvää vittuilua. Kuultu myös edelliseltä asukkaalta, että juuri tuossa tuvassa eniten oksenneltu ja kustu pitkin lattioita... Selvästikään koksut eivät oikein ole mielissään saadessaan kolme naista sinne, joten tietty meidät laitettiin pahimpaan tupaan. Kiitti vaan. Yksi alikki tosin näemmä tuntee mut jostain, ite ei vain muista lainkaan mistä se on tullut tutuksi, mutta varsin tuttavallisesti se jutteli peittoja ja tyynyjä haettaessa. Tuolla on aika eri meininki, tiukempaa, mutta skapparit vaikuttaa rennommilta. Paljoa ei ole vielä ehtinyt näkemään yhden päivän pohjalta, mutta varmasti tulee avautumaan tämäkin. Jos jotain hyvää niin tupa on toisessa kerroksessa, pohjelihakset kasvaa kun juoksee kahdet portaat ulos järjestäytyessä. Me talsitaan takapihalta syömään. Uuteen paikkaan meneminen nyt on aina stressaavaa, uusia ihmisiä vastassa ja uudet säännöt. Punkkakin tehdään eri tavalla ja pitää taas opetella, nottei ole jääkäri vaan oppilas tästä eteenpäin. Takkiin tuli avaruusvänrikin hopea raita, onpahan vihdoinki jotain siinäki lätkässä.

Tämän tautinsa kanssa vaan joutuu vielä kestämään. Uudet ihmiset ja uusi tupa tietty tekee osansa bakteerikantaan, mutta flunssa alkoi jo ennen muuttoa. Ehkä stressistä. Viimeviikko oli raskas ja vittumainen, on ollut sukset ristissä vähän kaikkien kanssa ja väsyksissä. Raju yskiminen vie veronsa ja tuntuu kuin kroppa olisi lyijyä. Loma ei olisi voinut tulla parempaan väliin ja VLVn lisäksi vielä HL maanantaille niin ehtii ehkä toipua. Ei voi uskoa millaisen määrän räkää ja verta ihminen voi suoltaa ulos itsestään. xP Espoossa nytten, vähän aamupalaa syöty ja voisi öllötellä sängyssä rauhassa parannellen oloa. Päivällä voisi käydä kahvilla ja nähdä peliporukkaa mikäli tavoittaa ihmisiä.

Joskus vähän vituttaa. Nyt useampi asia ja pohjalla on valmiiksi stressiä kaikesta muustakin. ehkä tämä tästä kun saa tietää mihin aukkiin päätyy ja pääseekö haluamaansa koulutukseen. Voi vituttaa enempi jos ei pääse asesepäksi. Nyt on vain väsy ja ärtymys, kurkku kipeänä ja yskiä ei uskalla, koska se sattuu liikaa. Nikotiinin puutetta, muttei kyllä rahaakaan hakea lisää. Aallon pohjaa....

VMP ja reissu Pohjanmaalle. Tuta saatettu haudan lepoon ja pian paluu takaisin kasarmille. Viikonloppu oli tavallaan hektinen, tavallaan rauhallinen. Tässä on vielä mietiskeltävää pitkäksi aikaa, mutta homma jatkuu Kainuun Prikaatissa. Viikko P-kautta jäljellä, huomenna pitäisi saada tietää koulutusvalinnoista. Up we go.

Nyt on sitten jääkäri. Voi mennä jokunen päivä, että oppii oleen sanomatta 'alokas Luomala'. Lomilla kotona, rentoutumassa ja nollaamassa sekä päätä, että kroppaa. Viime viikko oli palauttava, sietiki olla, lihakset yhä jumissa hiihtämisestä ja cooperista, joka oli toissapäivänä. Vala oli eilen, komiasti meni, vaikka petyin kun en päässyt muodossa eturiviin kuten oli aikaisemmin harjoiteltu. Joukkueen ekassa ryhmässä olemisen hyvä ja huono puoli, notta näyt. Nyt mentiinki kolmijonoon ni jäin piiloon. Höh. Naisten tuvassa on meitä enää neljä, ryhmästä lähteny kans kaks pois, mutta näillä mennään! Inttiflunssa ei ota taipuakseen, se meni vain räkätaudista hillittömään yskimiseen ja liman räkimiseen keuhkoista. Kaikilla sama tauti. Draamaa ei oo ollu, porukan kaa tulee toimeen. Hetkittäin hajottaa, minkä pitäs olla normaalia, mutta ei se sitte enää hetken päästä enää tunnu pahalta.

Vielä kolme viikkoa P-kautta, sitte katotaan minne joudutaan!

Dodii.. Joulu meni mukavasti sisaruskatraan ja siskon miehen kaa, tehtiin lumienkeleitä, pelattiin Band Heroa, availtiin lahjoja, syötiin hyvin ja juotiin suht kohtuudella. oli rentouttavaa, ettei tarvinu jouluna reissata edes takaisin ja ei ollut kiire mihinkään. Saatto kerranki keskittyä ihan siihen jouluun. Hello Kitty-pyjamahousut, -paita ja -bokserit oli <3 joululahja.

Saman tien joulupäivänä oli sitten kans lähtö Mikkeliin larppaamaan Terra Novaan. Kamat kasaan vauhdilla ja poikien kaa liikkeelle. Oli hienoa nähä kavereita ympäri Suomea ja päästä pelaamaan tylyä avaruusmerijalkaväen kersanttia, joka etsi uudelleen menetettyä inhimillisyyttään. Paljon pään sisäistä fiilistelyä, vartiossa seisomista, omalla porukalla häijyä läppää ja ennen kaikkea 'rikkinäinen generaattori'-naurua ryhmän veitsispecialistin kuorsaukselle hirnuen. Saatiinpa silläki Samulin pokka pettämään joka kerta. Sotilailla on aina kivempaa, kuten sanonta kuuluu. Päällepäin pitää näyttää olevan ilmeetön ja jatkuvassa vartiossa, mut omalla porukalla voi vahingossa myrkyttää kollegan ylisokerisella kahvilla ja kierrättää taskumattia.

Afterit oli sitten oma shownsa, viina virtasi, laulu raikasi ja pöydällä tuli tanssittua. Irkkubiisien vetäminen Aarnen ja erään toisen kaverin kaa oli loistoa, opinpa Seven Drunken Nightsiin kans pari uutta säkeistöä. Syvällisiin keskusteluihin päästiin aamuyön pikkutunneilla, jotka veny sitte vahingossa aamuun. Unta sai kolme tai neljä tuntia ennen herätystä pakata kamat ja suunnata kotiin. Krapula oli ihan hirveä, suorastaan massiivinen ja vaati pekoniaterian palauttamisen luontoon matkan varrella. Polttaa ei kyennyt. Nukuin koko matkan julmettua hedaria, joka jatkui vielä tähän aamuun asti. Jälkikivuilla mennään viel, eka tupakki yli vuorokauteen pisti vähä täriseen ja huojuun, mutta nyt alkais uskaltaa jo metsästää syötävää.

Kaiken kaikkiaan siis erittäin hyvä joulu, josta suurkiitos kaikille läsnäolleille!