kun toiselle tehdään kaikkia ikäviä juttuja, ja itse ei voi muuta kuin katsoa vierestä.
Heta oli siellä nielurisaleikkauksessa ja korvien putkituksessa tänään. Niin reippaasti likka siellä odotteli mutta sitten kun se haettiin sinne leikkaukseen, niin Heta piti mun kaulasta lujaa kii, eikä olis millään päästänyt irti. Ja se itku oli jotain ihan kamalaa.
Kun likka oli viety leikkaus-saliin niin multa pääsi itseltäkin viimein itku ja mä inhoon itteeni sen takia, kunnen voi olla vahva silleen ku kaikki toiset äidit vastaavissa tilanteissa.
Ei, ku aina vaan vollaamassa, prkl :)
Heräämössä likka oli melkoisen tokkurassa ja tosi kipeä.
Siellä sitten syliteltiin pari tuntia, ja sit päästiin leikkihuoneeseen ja sit kun siellä vielä oltiin tarkkailtu Hetaa hetki, niin päästiin kotiin.
Nyt sitten ollaan kotosalla, huilaillaan, syödään mehujätskii ja kattellaan Peppiä :)