Kun rouva Tischbein tuli Berliiniin hän kysyi ensin asemapäälliköltä missäköhän Emil Tischban asuu.
Rouva Tischbein pääsi auto kyydillä kerrostalolle, jossa Emil asui. Emil asui kuolleen gangsterin
asunnossa. Rouva käveli rauhallisesti portaita ylös.
Emilin asunto oli neljännessä kerroksessa. Kun rouva Tischbein oli päässyt perille Hän kauhistui.
Ovi oli auki ja rouva Heimbold makasi kuolleena maassa. Kaikki paikat olivat joko luodin rei'ittämät
tai sitten veren tahrimat paikkoja oli myös pengottu. Emiliä ei näkynyt missään. Vessan ovessa oli
verisellä puukolla kiinnitetty lappu, jossa luki" Ette näe sitä hiivatin pikku kakaraa enään ikinä". Rouva
Tischbein oli kauhuissaan. Hän alkoi kiljua ja juosta ympäriiinsä. Hän aikoi soittaa poliiseille, mutta
puhelimen johdot oli katkaistu. Kaupungin kaikki puhelinkopit oli rikottu, joten hän päätti kävellä poliisi-
asemalle.
Kun rouva Tischbein oli noin puolimatkassa hän katsoi eräälle sivukujalle, jossa hän näki heitettävä
tavaroita pienen kuorma-auton lavalle ja jonkin ihmistä muistuttavan mötin. Ensin rouva Tischbein ajat-
teli vain että perus Berliiniä, mutta kun kuorma auto pakitti kujalta pois ja lähti ajamaan kaupungin länsi
osaan päin, niin rouva Tischbein tajusi että se mötti oli hänen oma Emilensä. Hän hyppäsi yhden auton
eteen ja heitti kuskin ulos autosta ja lähti ajamaan kidnappaajia takaa. Kun hän näki jo kuorma-auton hän
hidasti nopeusrajoituksiin. Hän huomasi viereisellä penkillä kuula-aseen. Hän mietti hetken ja otti aseen
käteensä ja sitten lisäsi vauhtia ja alkoi ampua kuorma-autoa.
Gangstereiden autossa oli kaksi miestä edessä ja yksi lavalla. He huomasivat tulituksen ja vastasivat
tuleen. Rouva Tischbein ajoi gangstereita takaa pitkin Berliinin katuja. Onneksi asetta ei tarvinnut ladata.
Yhtäkkiä gangsterit kääntyivät jostain portista sisään, joka sulkeutui heti heidän perässään. Rouva
Tischbeinin auto törmäsi suoraan porttiin.
Hän heräsi rutussa olevasta autosta seuraavana päivänä. Hänellä oli nälkä. Vasta puolella tietä oli
Baari Ravintola. Hän astui ovesta sisään ja monet katselivat häntä kun hän meni tilaamaan kupin
kahvia ja lihamureketta perunoiden kera. Rouva Tischbein kuuli baaritiskillä olevien mustapukuisten
miesten keskustelevan. - Tänään viemme sen pikku urkkijan donin varastolle. Siellä hän saa käsittelyn
jonka hän muistaa koko loppu elämänsä, virkkoi toinen. - Niin jos selviää siitä, toinen murjaisi. Ja sitten
molemman räjähtivät nauruun ja jatkoivat nuuskan mässäilyä. Kun rouva Tischbein oli syönyt hän löysi
viereisestä olevasta takista 50 tonnin shekin.
Hän meni ostamaan itselleen auton ja sarjakäyttöisen kuula-aseen. Auto oli punainen audi. Pari tuntia
myöhemmin hän näki, että siitä portista johon hän oli eilen törmännyt ajoi nyt ulos kolme mustaa mersua.
Hän lähti niiden perään. Autot suuntasivat pohjoiseen, jossa sijaitsi teollisuus alue. Mersut kääntyivät eräälle
teollisuus alueen monista teistä. Nyt tien vasemmalla puolen oli iso varasto rakennus joka oli ympäröity
vahvalla muurilla. Mustat mersut ajoivat portista sisään ja portit suljettiin heti perästä. Rouva Tischbein jätti
autonsa toiselle puolelle sijaitsevaan kujaan ja lähti varastoa kohti.
Hän murtautui eräästä sivuovesta joka oli jostain syystä jätetty vartioimatta ja otti aseensa esille. Emil
roikkui happoaltaan yllä. Happoaltaan ympärillä oli kymmenkunta gangsteria, joilla oli hernepyssyt ja he
ampuivat niillä Emiliä samalla kun joku hienossa valkoisessa puvussa oleva mies huusi jotain ilkeyksiä.
Yhtäkkiä valot sammuivat. Hetken ajan kuului vain kuulapyssyn pamauksia. Kun valot taas syttyivät gangsterit
lojuivat maassa tajuttomina. Rouva Tischbein otti Emilin alas ja ohjasi hänet ovelle. Hän avasi bensatynnyrit
ja kaatoi ne jotta bensa valuisi maahan. Hän otti yhden mukaansa, lähti ovesta pihalle ja valutti
bensiiniä koko ajan. Autolle päästyään hän sanoi Emilille, että hän menisi autoon. Itse hän sytytti tulitikun,
heitti sen bensiiniin ja hetkessä koko varasto oli ilmiliekeissä. Emil sekä Tischbein lähtivät kohti Emilin asuntoa.
Seuraavana päivänä lehdessä luki kunka n. hehtaarin kokoinen tehdasalue oli posahtanut savuna ilmaan.
Syyksi oli todettu omistajien vastuuton savukkeiden polttelu. Rouva Tischbein hoiti Emiliä seuraavan kuu-
kauden, jonka jälkeen Emil päätti muuttaa Berliinistä joksikin aikaa pois.