IRC-Galleria

Enpä ole kovinkaan paljoa tänne kirjoitelllut...
Hevoset vaihtuivat suhteellisen tiuhaan ja viimeisenä minulle ratsutettavaksi tulleen Visterin olisin voinut ostaa itselleni; hassua vasta 16 vuotta ratsastettuani löydän hevosen, jonka olisin voinut kuvitella omakseni... Vister siis oli aikamoinen pakkaus!

No nyt käyn ratsastamassa Löytötähti nimistä suokki tammaa... Todella kiva hevonen on tämäkin ja luonteeltaan juuri mun tyylinen.

Jos jokaiseen kesään mahtuu paljon iloa, hymyjä ja onnea niin tähän kesään mahtui myös suuri suru, kun Sisun voimat ehtyivät ja se lähti Sateenkaarisillalle. Se oli sairastellut jo varsin pitkään ja hiljalleen sen elämänilo hiipui. Liian varhain, en ehtinyt kertoa sille kuinka paljon se minulle merkitsi...
Tyhjältä tuntuu vanhempieni koti, kun ei ole vastassa hännän heilutuksia kylään mennessä. Pappa sai viimeisen lepopaikan mökiltä suuren kuusen juurelta, josta näkee järvelle.

Kalla-poniini myytiin, Sälli ruuna tuli tilalle... Joskin sekin on jo myyty.

Nyt projektina Vilma-viis-wee :)

Vuosi vaihtunut, mutta kujeet pysyneet samoina...

Rakas ja karvarakkaat ilostuttavat elämääni päivittäin :)

Kallan kanssa ollaan löydetty yhteinen sävel ja poniini onkin kehittynyt hurjasti.

Opinnot menee siinä sivussa, välillä valtavaa motivaatio pulaa potien...

Onpahan aikaa jälleen kulunut ja syksykin kääntyy jo pian talveksi...
Elämä jatkuu vanhaan malliin; mitä nyt elämääni ilmaantui syyskuun puolivälissä uusi vuokraheppa Kalla :)

Lastentarhanopettajan opinnot alkoivat syksyllä... Historia jäi harrastukseksi.

Nyt rupee hiljalleen talvi väistymään... Escortti kaivettiin talvisäilöstä ja käytiin ajelulla tuossa pari päivää sitten. Ei tosin vielä avoautoiltu. Lämpimiä ilmoja tässä odotellaan, niin pääsis nauttimaan tuulenviristä hiuksissa :)

Mitteepä tähän kirjailisi... Kevättä kohti mennään, tai siis pitäisi mennä, jos lunta ei tulisi jatkuvasti lisää. Toi loska on ehkä ärsyttävintä.
Koulu on tältä keväältä oikeestaan ohi, onneksi! Nyt on vuorossa töitä syyskuun alkuun asti.

Tiku-haukku on sopeutunut Suomeen varsin hyvin; mitä nyt vähän kummastelee tätä ilmastoa.

Eli haimme siis tuon Tiku pojan Helsinki-Vantaan lentokentältä viime lauantaina. Iso kiitos sekä Miialle, jonka ansiosta pieni meille tuli ja Helenalle, joka oli lentokentällä meidän kanssa :)

Tiku tuli siis Espanjasta, P.A.D-koiratarhalta, Pelastetaankoirat Ry:n kautta. Pieni on noin 4-vuotias yorkshireterrieri-mixaus uros, jonka joku ääliö turisti oli hylännyt... Luonnetta pieneltä löytyy runsaasti, ja haukku vaikuttaa uudessa kodissaan, uuden perheensä keskuudessa todella onnelliselta :)

Nyt sitten opetellaan elämää kahden karvakorvan kanssa...