Raajat nahkoihin ja pää kypärään,
paina starttia ja kone käyntiin jyrähtää.
Päivä paistaa kirkkaasti ja mieltä lämmittää,
vain motoristi tunteen voi tämän ymmärtää.
Kylmä syksy-yö, märkää pimeää,
korpitiellä joku istuu aivan yksinään:
polttoaine lopussa on moottoripyörästään,
vain motoristi tunteen voi tämän ymmärtää.
Kun kylmät viimat puhaltaa tai taivas tulvii vettä,
niin osaan olla kiitollinen siitäkin, että
keinoturkis alla on ja nahkapuku päällä,
ja sadepuku vettä pitää kostealla säällä.
Ei pelkät varusteet voi silloin lämmittää,
jos sissimässä kylmä on ja sydämessä jää.
Vain rakkaus ja armo voivat roudan sulattaa,
myös motoristi sinua Jeesus rakastaa.
Pyöräni kun asvalttia nielee ahmien,
sydämessäin Jumalaani kiitän riemuiten.
Tiedän, miltä tuntuu vapaus kaksinkertainen,
kun nahkapuvun alle tuli rakkaus Kristuksen.
Olkoon mulla pyörä vanha taikka uus,
tiedän, että mua odottaa iankaikkisuus.
Kun matka päättyy kerran, tiedän silloin sen:
on tän motoristin synnit pessyt veri Jeesuksen.