IRC-Galleria

Unelmat loistavat yössä
Kävelen hiljaa kotiin,
tummuva ilta näkee sen.
Sydämen sykkivään syliin
heitän murheet eilisen.

Niin monta mustaa ajatusta
lentää avaruuden taa.
Tunnen iloa ja vapahdusta,
kotipolku peiton saa.

Tumma taivas laulaa nyt,
uusi lumi hehkuu kauas.
Tähtikirkas yö on syttynyt,
nousen, elän, olen kirkas.

Valkea maa odottaa,
kirjoittamatonta tarinaa.
Itselleni tilaa teen,
avaan tieni huomiseen.

kukaan ei siis kuule,
vaikka toivoisi tähdenlennolta.
Ne ovat niin nopeita.
toivomustaan ei ehdi toistaa kolme kertaa edes mielessään.
jos ehtisin todella toivoa..
jos sellainen ihme todella olisi mahdollinen..
silloinhan pystyisin mihin tahansa.
en kerro toivetta..
toivon sen tähdeltä.
sydämessäni loistavalta tähdeltä..

mulla alko loma jo tänään.. muut joutuvat viel huomisen päivän jomottaa..
mie ku istun munassa.. siis anteeks junassa muut istuu koulussa :D
on tää joulu ihanin..
mutta sen kyllä sanon muistakaa olla kiltejä..
allu nimiset tontut ikunoiten takaa kurkistaa ;P

En enää jaksa taistella itseäni vastaan,
masennus saa minut putoamaan.

En enää jaksa taistella elämää vastaan,
kaikki saa minut vajoamaan.


Haluan vain käpertyä lämpimän peiton alle,
miettiä tämän tarkoitusta.
En enää saa mistään arvostusta,
olen pohjalla.

En enää kykene nousemaan,
en enää kykene uskomaan,
siihen,
että aurinko paistaa joskus,
minulle....

Tieto, etten enää palaa.
Mä rakastan sua vielä, salaa.

Miksi väsyin tähän elämään?
Kyllä tuska olisi alkanut hellittämään.

En osaa ymmärtää.
Epätietoisuus saa sinutkin väsymään.

Muistatko vielä viime kesän?
Muistatko ne hetket, jolloin olimme kahden?
Lähekkäin.
Tunsin lämpösi.
Tunsin pehmeän ihosi.
Tuoksusi.

Haluan kokea ne hetket vielä uudestaan.
En pyytänyt sinua elämästäni poistumaan.

En koskaan unohda sinua.
Halata vielä haluan.
Kertoa kuinka välitän.

Suuri kaipaus, joka ei koskaan lopu.
En mä tähän ajatukseen koskaan totu.

minun oli paha olla.
Tuskani.
Miksi en kertonut?
Pääsi kysymyksiä täynnä, joihin vastausta
et enää koskaan saa.

Yö.
Kaatosade sekä pimeä.
Vauhti.
Elämä käsissäni.

Se loppui liian aikaisin.
Muista, mä haluan sut aina takaisin.

etkö jo jaksais loppettaa..
ymmärrä jo sydäntäni tekee kipeää..
tunsin silloin jotain aivan uutta ku kanssasi olin..
mutta nyt en mitään..
särjit mun sydämeni ja viel selität että mitä olen kuulu on paskaa..
miksi uskoisin..
ku minua niin moni pettäny!!
etkö vois jo loppettaa..
en ole enää kauan tääl..
oltais oltu ystäviä..
hyvin läheisii kamuja..
mutta sydämeeni vain sattuu..
kun kuulen aina uudestaan ja uudestaan että et luottanu minuun lainkaan..
syytät edelleenkin sellaisesta mikä ei ole edes totta..
loppetaisit jo..
minä en kestä enään..

Mä valehtelisin,
jos sanoisin että itkin.

En itkeny, en sua, en mua enkä meitä.

Mä valehtelisin,
jos väittäisin et en ees yrittäny.

Mä yritin ja yritin,
mut mä olin jo unohtanu miten se tapahtuu.

Sun kanssa kaikki oli niin helppoo ja mä en muuta kun vaan hymyilly.

Me kestettiin sitä painetta yhessä niin pitkään,
et opin jo unohtaan itkemisen taidot.

Kun mä mietin sitä, mua itkettää.

Mä en vaan saa niitä kyyneliä ulos.

Mutta usko mua, tänä iltana se tapahtuu.
Joku mun kyyneleihin hukkuu.

Mun on pakko, koska mä en enää jaksa.

Mä en tiedä mitä mä teen,
jos en silmiä kyyneliin saa ees.

Vesi koostuu vedystä ja hapesta.

Mä koostuin susta.

Mut kun sua ei oo enää,
ei mul oo syytä elää

Kun sie kävelet pitkin siltaa,
muistatko sitä meidän yhteistä iltaa?
Kun yhdessä vielä olimme,
kaikki toisillemme kerroimme.
Ei meillä ollut salaisuuksia,
joita ei olisi saanut kertoa.
Kun sinä iltana katselimme kuuta,
ajattelitko sie jotain muuta?
Enhän mie voinut tietää,
et kaikkea et voinut sietää.
Mä sua todella rakastin,
luulen että liiaksikin,
mut silti sut irti päästin,
hymyä siinä säästin,
sillä en hymyillä voinut,
kun sie olit lähtenyt

Hiuksissani oli hiekkaa,
jotka sinä olit ripotellut sinä päivänä,
kun tapasimme.
Jalossani oli hiekkaa,
mikä oli kosteaa ja
sai minun tuntemaan kylmiä väreitä niin
kuin sinäkin.
Siinä oli vain ero hiekka valui iholtani pois ja
sinä jäit luokseni.
Olet siinä yhä ja
toivon,
ettet koskaan katoakkaan.
En voi uskoa,
että olet siinä ihan lähelläni.
Olen sinun syliisi käpertynyt ja
samalla sinuun.
Ethän irrota.