Rintakehääni sattuu joka kerta kun näen hänen kävelevän pois, tahtoisin huutaa koko sydämmestäni jottei kipua enää ois. Mutten voi antaa sille periksi kun en muuten seuraavaa päivää näkisi. Mutta vielä tulee se aika jolloin voin vain painaa pääni hänen olalleen ja toivoa ettei se ole vain unta jota öisin näkisin. Vaan että ois se oikea hetki jota eläisin kanssa ihmisen josta en ikinä irti päästäisi.