IRC-Galleria

Olen nyt seuraillut hieman tuota keskustelua aiheesta "poliisit irc-galleriassa". No, eipä siinä mitään, mun mielestä on tosi hyvä asia et poliisiin on mahdollisuus ottaa yhteyttä tätäkin kautta jos tarvitsee.
Mutta... Sitten on noi ihme angstaajat, jotka vinkuu siitä, että "kytät on sikoi" jne. Onkohan KUKAAN niistä miettinyt, et jos ne ITSE käyttäytyis kunnolla, noudattais lakii ja jättäis hölmöilyt, sekoilut ja mahdollisesti laittomat huumausaineet pois, saisivat olla rauhassa.
Itelläni ei oo ollu minkäänlaisia ongelmia lainvalvojien kanssa, ja ne ketä oon kohdannu on ollu mukavaa ja ammattitaitoista porukkaa. Yhteistyötäkin on tehty. :)
Syy: en tee typeryyksiä. Noudatan lakia. Olen kohtelias poliisille, jos hänellä on jotain asiaa.

Kannattaisko muidenki kokeilla? Ei oo niin vaikeeta ku luulis, päin vastoin. ^^

Tsemppiä vaan, angstit. Kyl te joskus opitte. Vaikka se peiliin katsominen tuntuu olevan niin pirun vaikeeta... (p.s. lakatkaa syyttämästä poliisia ongelmistanne, itte ootte ne aiheuttanu...)

Kai sitä joskus tulee sellainen päivä, kun maailma ei enää ole mätä.
Sellainen päivä, että uskaltaa kulkea hämärilläkin kujilla pelkäämättä aivonsa tuhonneita ihmishylkiöitä, jotka tekevät mitä tahansa saadakseen seuraavan satsin mielenmyrkkyä.
Sellainen päivä, kun raha ja valta ei enää ole ihmiselle tärkeintä.
Sellainen päivä, kun ihminen asettaa toisen tarpeet omiensa edelle...
Sellainen päivä, kun ihminen lakkaa riistämästä heikompia ja puolustuskyvyttömiä, kun ihminen ei enää yritä tappaa planeettaamme ja kaikkea siellä elävää...

Voitaisiinko jo lopettaa tuhoamasta kaikkea?

Hyvää juhannusta, muistakaa ottaa rauhallisesti. :)

Jos näkisit minut poliisiautossa pidätettynä, minkä rikoksen luulisit minun tehneen? Vastaa kommenttikohtaan ja laita sitten viesti eteenpäin ja katso mitä rikoksia sinä saisit?

I wish I was
But I'll never be
I hope I could
But how would I learn
I dream of having
But how could I own
I'll settle for this
But for how long I'll have?

Kaupassa ei viitsi käydä. Eihän sitä kannata avattuja paketteja raahata osoitteesta toiseen. No, mutta nälkä iskee. Avaat jääkaapin ja mitä näet? Voipaketin, suklaata ja ketsuppia. Eli ei mitään.
Siirryt kuiva-ainekaapille. Jos vaikka löytyisi nuudeleita? Ja ketut.
Ylähyllyltä löytyy pari kastikepussia ja ehkä paketillinen kaakaota. Nami.
Epätoivo alkaa iskeä ja menet pakastimelle... Herneitä. Eivät taida olla edes minun. Quornia. Hyvää, mutta mitä sen kanssa? Etsit ja etsit, törmäät jäätelökakkuun (ush, ei makeaa...) ja IHANAA - löydät vajaan pussillisen ranskalaisia perunoita. Kaadat ne pellille ja huomaat, että niitä onkin jäljellä vain muutama. Takaisin pakastimelle. *löytyisiköhän vielä jotain, mitä tahansa...* Perunataskuja...? Ai niin. No, ne kelpaavat. Kunhan saa jotain syötyä, että pakkaaminen sujuisi edes jotenkin.

Kohta tämäkin stressaaminen on ohi. Ja kohta viitsii taas ostaa ruokaa kun ei pallottele kahden asunnon välillä.

Välil tulee hetkii, ku näkee selväst ittesä ja suuntasa. Se on vähän ku kattois rakeist kuvaa, ja sit se kirkastuis ihan pieneks hetkeks. Ehit just nähä mitä kuva esittää, mut et nää vielä yksityiskohtia. Sit jää miettimää.
Mul tuli sunnuntaina just sellanen lyhyt tajuamisen hetki, mut se ehti häilyä pois ennenku sain siitä kunnolla kiinni. Mut hyvän mielen se jätti, ymmärs tavallaan jotaa mut ei vielä tiedä mitä. Vaatii vielä varmaan aika paljon työtä saada kaikki selville, mut onneks aikaa on viäl. Sit jonaa päivän ei tarvi enää kamppailla, vaan elää vaa. :)

Kuka minä olen?
Olenko tuuli
maan pintaa pyyhkivä henkäys,
hetken täällä
kohta jo muualla

Kuka minä olen?
Olenko kallio
ajasta aikaan paikallaan pysyvä,
vain hieman muuttuva
aina niin vakaa

Kuka minä olen?
Olenko tuli
vapaana roihuava, kaiken tieltään polttava,
hiljalleen loppuun palava
yksin voimassaan

Kuka minä olen?
Olenko vesi
hiljalleen soljuva tai voimissaan murskaava,
alati jonnekin kulkeva
ja aina takaisin palaava

Kuka minä olen?
Olenko minä itse
joku vain, tai en kukaan
elämässään pois hiipuva
muistoissa unohtuva




Tiia H. (Amethyst)

Oli aivan mahtava viikonloppu Helsingissä. :) Kiitos kaikille, hauskaa oli. ^^

Näin taas hienoa unta päikkäreillä.
Olin jossain Turun lähistöllä koulutusreissulla jossain ihmeen leirikeskuksessa. Oli ruoka-aika, ja jonotin rauhallisesti omaa vuoroani. Sitten eräs koulututtuni päätti etuilla. Noh, minähän napsahdin. Ensin vain huusin hänelle, mutta kun ei sana kuulunut, otin sen tyypin kuristusotteeseen. Yritin samalla katkaista hänen niskansa. Tämä tyyppi aneli päästämään irti, kun ei happea kerran saanut. Tajusin yht'äkkiä mitä olin tekemässä ja päästin hänet irti. Lähdin kävelemään autoani kohti (tai siis äitini auto se oli). Auton luokse päästyäni tajusin, etten kuitenkaan ehdi poliiseja karkuun, niin miksi turhaan yrittää. Ei siellä ollut edes sellaisia paikkoja minne olisi päässyt piiloon. Jäin sitten auton luokse odottelemaan poliiseja. No, sieltähän ne tulivat. Neljä nuorta poliisisetää. Pidättivät minut ja lähdettiin ajamaan äitin autolla (minä ratissa) poliisiasemalle. Poikettiin kuitenkin jonkun kaverini kautta (en oikeasti tunne ketään sellaista kuka siinä unessa oli, mutta siinä se oli joku mun kaveri). No siellä tapahtui jotain jonka jätän tässä nyt sensuurin vuoksi kertomatta. XD
No, siitä sitten tosiaan jatkettiin poliisiasemalle. Heräsin siihen, kun oikeudessa sanottiin että saan syytteen tapon yrityksestä. Ihmettelin siinä että mikäs se ero murhayrityksellä ja tapon yrityksellä olikaan ja asianajajani hyssytteli minua että "Älä sinä siinä sano mitään, sotket vaan asiat pahemmin". :D (Kyllä oikeesti tiedän niiden kahden asian eron...)
Jostain syystä oikeustalo oli vanha musiikkiopistoni... O.o