Mitä järkeä surkutella tapahtunutta jälkikäteen kun asialle ei oo mitään enää tehtävissä? Onko ideaa edes kerrata asioita ja saada muutkin tekemään samoin, sehän tuntuu täysin tekopyhältä. Enkä väitä etteikö saisi käsitellä asiaa, mutta jossakin raja. Voivottelu ei tuo parempaa takaisin.Esimerkkinä tästä se, miksi tunkea vaivainen ruusu meseensä osanottamiseksi! Saako se sitten mielen tasapainoisemmaksi?
Jos itseään ei liikuta asia niin miksi vaivata päätään? Olkoot he tekopyhiä jotka huijaavat itseään, mutta MINÄ EN. Enkä edes pyydä anteeksi jos loukkasin jotakuta.
Uusimmat blogimerkinnät
- Ihana galtsu 20.02.
- tällaiseksi luullut en arkipäivää aikuisen 14.12.
- Pelottavaa 05.12.
- Hey you! 26.10.
- Juuri ja juuri olemassa 13.10.
- View2 07.10.
- Okei valmis! 30.09.
- Elliott Smith: Either/Or 29.09.
- Amnesia and Me 28.09.
- Voipas voi 24.09.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2010 (1)
- ▶ 2009 (112)
- ▶ 2008 (158)
-
▼
2007 (88)
- ▶ joulukuu 2007 (9)
- ▶ marraskuu 2007 (14)
- ▶ lokakuu 2007 (14)
- ▶ syyskuu 2007 (19)
- ▶ elokuu 2007 (10)
- ▶ heinäkuu 2007 (19)
- ▶ kesäkuu 2007 (3)