Onneks Sanna tykkäs illasta - oikeastaan me kaikki! Joo, siis Sanna ei tienny mitää, luuli että mennään Marjolle juhlimaan ja sielä se autos oli silmät sidottuna mistään tietämättä. Ei edes niistä kymmenestä mokasta jota me möläyteltiin. Se on se sinisilmäisyys, ehehe. Kerrankin oli semmonen ilta että kaikilla oli oikeasti hauskaa, aina on ollu jotain onnettomuuksia, pettymyksiä tms. Mökillä syötiin sitten kakut (taas Marjon taiteilema mestarikakku. Kateushan siinä iskee). Ja illan mittaan maistelimme hiukan viiniä ja muita suunkostukkeita. Synttäreiden prinsessateema kaikkoutui jotenkin siinä sitten : D Ilta taltioitiin videokameralle ja odotan innolla sen näkemistä - leikisti.
Aamulla oli pakko herätä varhain, ja hämärin kohta oli itse herääminen. Anni ja Noora kuuleman mukaan olivat taluttaneet mut ylös, eh. Olinko edes nukkunut?
Mutta perusidea kuitenkin säilyi; Sanna halusi kaikkein mahdeimmat yllätysjuhlat koristeluineen, ystävineen ja hyvine lahjoineen&nimenomaan se, ettei kukaan ollut norsunvitulla tai sitruuna pillus tai mitään. Ei ikinä unoheta tätä, eihän se Sannakaan?
NIIN JA SORAKLES (KOOTTI-SANTERI) SAI KOKEA KOVIMMAN TAPPIONSA KOSKAAN ! Ei ne kootit vaan osaa.