Taas tämä ammottava tyhjyys, taas tämä sama tunne. Asiat eivät etene, en näe eteeni. Olen vailla suuntaa. Tunnen taputukset olallani mutta ne eivät kosketa minua, eivät ulotu sisimpääni. Olen suojannut itseni kaikelta, hyvältä ja pahalta, en voi ottaa mitään vastaan. Sinä suojelet minua, katsot perääni ja kuljet vierelläni. Minulle sinä olet koko ajan. Aika kuluu ja se kuluttaa minua, en parane, en tunne itseäni enää. Mihin minä katosin? Lähdin etsimään sinua ja kadotin itsenikin. Välillä olet niin lähellä, toisinaan kaukana. Ikävä iskee hurjana suoraan ytimeen ja repäisee mielestä kaiken muun kuin sen että olet poissa. Haluan itseni takaisin, haluan sinut takaisin. Elän jonkun toisen elämää ja katson sitä itse jostain muualta. Olen irti itsestäni, irti elämästä. Tiedän mistä tulen, en tiedä vaan mihin mennä.