IRC-Galleria

Sun muistoo, kunnioittaen, sun hymyy, nauruu, itkuu mun mielestä poista en..
Toivottavasti sulla on helpompaa taivaan porttien takana.
Tää on mun jäähyväiset, ehkä joskus vielä tavataan..
En ois halunnu, et jätät meidät noin nuoren, jos vaan oisin voinu
olisin ottanu sun huolet, jos se ois auttanu, nyt lepää rauhassa , nuku ikuista unta haudassa.
Kuolee ihmisiä, kuolee frendejä aina yhtä vaikeet, itsemurhii, tapaturmii, se on aina yhtä heikeet.
Paineet kasautuu, ei jaksa täällä kauaa hengittää, helpoin tapa ois posuta, ottaa ittensä hegiltä.
Avun huudot täyttää pään, mut apua ei kuulu, kertaa viikosk sit terapiaan ,mut asiat ei muutu.
Psyge romahtaa, eikä osaa apuu pyytää, pitää kestää yksin kaiken,
pitää itseään syypään.
Kavereille kerron kaiken olevan kunnossa, vaik ite sitä en usko.. mut pitää elää uskossa.
En ees haluu ajatella, et pahin vois tapahtuu, mut sit taas kun tapahtuu, niin sit havahtuu,sit sattuu.
Mietin syytä miks näin kävi, ei auttanu sekään, vaikka masennuken näki.
Sun naamaas näki 3kuukautta, jos tän oisin tienny,oisin yrittäny auttaa, mut aattelin vaan, et ehkä se siitä helpottaa...
Aluks alkaa miettiin, et kaikki on menny pieleen, sit on turha alkaa aatteleen ilosia, murskattuun mieleen.
Sydämmeen mahtuu paljon masennusta, ei auta lääkekuuri.
Tärkeen ihmisen huomaa, vasta menetyksen jälkeen, hirveen ikävän jätit jokaseen.