Joku seisoo kylppärissä, tytön silmiin tuijottaa.
Ääneltä se joku näyttää, jota ei voi tunnistaa.
peilissä se joku elää, paksu naama huutaa vaan.
Tytön täysi kallo paukkuu, on tytön hampaat irrota.
Tytön hitaat kädet tärrää, peiliin hieroo vaahtoa.
Syksyn solmuja hän solmii, ei luonnu hirttosilmukka.
Tyttö tuntee:
huntu lähtee.
Sitten:huntu repeää.
Sitten totuus kiemurrellen makaa hänen edessään.
Näläntunne ainut varma, se kun saadaan syntyissään.