Oma rajani, tämä nauru, kaikki katseet, itku
ja suru elämässä kohtaa, uppoaa niinkuin tikku.
Yksi käsi ojassa, toinen askeleen alla,
sä murskasit sen sun jalalla.
Ny vain rohkeasti eteen katson, saatanaa sataa,
panikoi en koskaan, koska pilvet lupaa, nyt sataa
Vaikka mut petit ja luottamuksen veit,
silti mulle itsetunnon toit,
tiedän kuka olen ja itseni kohtaan,
anteeksi annan ja huomenna kostan.
Olen katto, vain taivas rajanain, jo pilvet päälle sataa
pienillä pisaroillaan kovalla paineella mua lataa.
Sä kestätkö elämää? Sitä eteenpäin kuljetko?
Kyllä päätin, se on totta, mut elämästä ulos suljetko?
Sade kestää ikuisuuden, niin me luulemme,
mutta huomaamattamme veitsen iskun kuulemme